Untitled

Miten määritellään se, että tapahtuu hyviä asioita? Miten määritellään että jokin on jotain mitä on halunnut? Entä jos ei oikein tiedä, mitä haluta? Tuntuu, että muilla on jokin selkeä suunnitelma. Asioita joita haluta. Ja sitten olen vain minä. Leijailen yhä edelleen oudossa välitilassa, jossa en tiedä yhäkään mitä haluan. Tai mikä tuntuu hyvältä. Kun ei tiedä, onko tämä jotakin mitä minä haluan vai jotakin jota joku muu haluaa.

Kun haluaisi sitten kuitenkin peruuttaa taaksepäin, vaikka ei ole oikeastaan syytä. 

Joskus joku kai luuli, että kun on aikuinen, sitä jotenkin alkaa tietää mitä tahtoo. Ihmiset selittää, mitä haluaa olla itselleen ja muille, mitä haluaa olla ja tehdä tulevaisuudessa. Miten haluaa elää. 

Entinen työkaveri toivotti onnea opiskelupaikan johdosta ja sanoi: "No nyt pääset sinne minne halusit" ja olisin halunnut huutaa, että olisin halunnut tehdä sitä mitä tein, niin että voisin todella tehdä sitä mitä tein eikä vain juosta ja sammuttaa tulipaloja. Se oli merkityksellistä. Se oli tärkeää. Siinä oli järkeä. Mikä järki tässä on? Mikä merkitys sillä on, mitä teen? Mihin se vaikuttaa? Vaikuttaako se mihinkään, mikä on mulle on/on ollut merkityksellistä?

Tuskin. En usko. Aira Samulin sanoi yhdessä haastattelussa telkkarissa, että teki mitä teki, koska oli hyvä siinä. Että ei se ollut mikään unelma. Jotenkin niin. Ehkä munkin vain pitää tehdä asioita, joissa oon hyvä, vaikka niiltä asioilta puuttuu merkitys. Ei ole paloa. Ei ole sitä jotain, mikä saa nousemaan aamulla. 

Ehkä tämä(kin) on virhe. Ehkä kadun tätä(kin). 

Ehkä pitäisi vain sanoa, ettei pysty siihen kaikkeen mitä odotetaan. Ehkä pitäisi vain antaa olla. Nukkua ja olla olematta olemassa.

Koska niin kuin iskä sanoi: tätäkö tää vitun elämä on? 

Enkä voinut vastata mitään, koska vastaus olisi ollut että jep, juuri tätä paskaahan tämä. Eikä se miksikään muutu.