Virhemarginaali

Kaikki oli ihan hyvin. Kunnes puolitoista tuntia sitten istuin katsomaan telkkarista komediaa. Silloin se alkoi. Taas. Vaikka olisi pitänyt arvata, nukuin kymmenen tuntia. Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Haluan ulos tästä kämpästä, mutten pysty. Yritän hengittää, hengittää, hengittää. En suutu. En itke. Olen ihan vitun rauhallinen. Ihan VITUN RAUHALLINEN. En ole. Haluan raapia tämän pois. Lyödä jotakuta. Ahdistaa ihan helvetisti olla minä. Ja sitten tyhmät ihmiset selittää asioista, joiusta ne ei tiedä mitään ja olen entistä kiukkuisempi ja suututtaa. Mikä vitun aikaraja siinä oli että koko päivä meni hyvin. Mutta sitten. Sitten naksahtaa jokin ja... lamaantuu. Tai ei, ei lamaannu. En tiedä miten selittää miltä tää tuntuu. Se vain tuntuu niin pahalta ettei tiedä mitä tekisi. Koska jotakin on pakko tehdä. En pysty. En pysty. En pysty. HALUAN ULOS! En pysty. Viekää tuo ämmä täältä pois. En jaksa kun se tulee tuohon istumaan ja on kuin mitään ei olisi meneillään. Joskus tuntuu ett

18.12 Nukkumaan klo: 20.30. 19.12 Herätys 4.11. Matka kohti Turkua alkaa vajaan tunnin päästä, mutta sitä ennen hoidan saamani haasteen pois, koska en tiedä miten ahkerasti jaksan kirjoitella. edit. Enpä ehtinyt kirjoittamaan loppuun, mutta uudelleen vielä tänään... Jospa nyt saisin tämän loppuun. 1.Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja jolta sen sait. 2. Vastaa annettuihin kysymyksiin. 3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle. 4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Kiitokset Ninnulle! 1. Ammattisi ja sen hyvät ja huonot puolet? Mulla ei ole ammattia, vielä. 2. Tärkeetä parisuhteessa, jos semmoisessa on? Haha, olen viimeksi seurustellut joku viisi vuotta sitten, mutta jospa nyt silti... Parisuhteessa mä näen kaikkein tärkeimmäksi luottamuksen, tasa-arvoisuuden ja että erityisesti ne tulevaisuuden suunnitelmat/toiveet on vähän samoja. On huomattavasti helpompaa olla

Tajusin hetki sitten miten monelta saisin nyt pyytää anteeksi omaa käytöstäni. Viimeisen unirytmipäivityksen jälkeen olen mennyt nukkumaan viimeistään kymmeneltä ja nukkunut putkeen enintään viisi tuntia. Kerralla. Yhdet yöunet sisältävät sen 2-3 epämääräistä jaksoa heräämisineen. Ja unet ovat epämääräisiä ja sellaisia joista kukaan järkevä ei halua puhua kellekään. Ja kyllä, olen loukannut ihmisiä tahallani ja tuntenut järjettömän suurta halua sanoa mielipiteeni juuri niin kärkevästi kuin ne yleensä ajattelen. En ole sanonut. Tai ainakin olen yrittänyt viedä siltä terän. En siis ole riidoissa koko maailman kanssa, mutta pelottaa että joku sanoo vahingossa jotakin minkä takia itsehillintä pettää ja sanon kaiken mitä oikeasti ajattelen. Jos sanoisin... mulla ei olisi yhtäkään kaveria. Ja kun oikeasti yleensä kellekään ei kannata sanoa mitä todella miettii, koska sitä syntyy sotku ja mä en tykkää sellaisista. Välillä tuntuu siltä että voisin repiä tukan irti ja välillä on niin saatana

Hyvää joulua kaikille lukijoille! Viettäkää kiva joulu :)

Mulla ois haadte lähes valmis, mutten nyt kirjoita sitä loppuun. Oli hienoa kävellä jälleen lapsuusmaisemissa. Punainen kioski, josta ostettiin jäätelöä, talo jonka pihalla poimittiin viinimarjoja ja omenia. Se tunne että on palannut kotiin. Ja muistot kinkunhakumatkoista, jolloin lihakauppa oli koristeltu samalla tavalla ja... muistot paikoista joita ei enää ole. Mäkkäri, jossa oli maailman paras leikkipaikka, Hansan alakerta, entisen kodin naapuripihan kiipeilyteline... Eniten rakastan mun ja äidin öisiä ruokailuhetkiä kun tulen kotia myöhään. Jos vain sattuu olemaan jotain hyvää niin istutaan ja jutellaan kaikesta. Se on lähes parasta. En ole päättänyt vielä mikä on parasta. Mietin kävelleni kummitädin kanssa, että jos voittaisin lotossa, ostaisin pappan entisen talon. Koska jollakin tapaa se paikka tuo mieleen niin monta asiaa ja tapahtumaa, vaikka kyseinen tönöhän myytiin joskus hyvin hyvin kauan sitten, etten oikeastaan edes kunnolla muista. Mietin liikaa asioita. Eilinen ol

16.12 Nukkumaan 19.jotain. 17.12 (herätys 2.30, 3.10, 3.40jotain) Herätys 7.13. Nukkumaan 22.00. 18.12 (herätys 2.jotain) Herätys 4.04 Moi mä käyn ylikierroksilla. Olen koko yön nähnyt painajaisia siitä että myöhästyn tapaamisesta. Heräsin kerran varmistamaan että olenko myöhässä ja sitten alkoi seuraava uni. Mua ei oikeastaan edes väsytä. Ja olen ylpeä että vaikka tuntui vielä kymmenenkin aikaan ettei väsytä yhtään, sain pakotettua itseni nukkumaan. Se tuntuu aika hienolta. Vielä kun nukkuisi herätyskelloon asti. Tai edes hieman lähemmäs sitä. Tänään on pakko yrittää pakata, on tapaaminen Triangelissa ja sitten pitäisi tiskata viimeiset tiskit, viedä roskat (en jaksa siivota, siivoan ehkä sitten kun tulen takaisin) ja mennä ajoissa nukkumaan jotta herään puoli viideltä. Bussi lähtee puoli kuudelta. Huomisen jälkeen en jaksa rampata kauheesti koneella, joten roolipelijutut jää sivuseikaksi. Kirjoitan mikäli kirjoitan, mutta miniläppäri ei kauheasti houkuttele pelaamaan tai tek

15.12 Herätys 3.jotain. Nukkumaan 19.jotain 16.12 Herätys 5.00 Kävin Klaarassa juttelemassa. Tuntui jotenkin helpolta puhua alun jälkeen. Mun pitäisi miettiä mun omia arvojani, mutten ole varma mitä sana itsessään tarkoittaa, jotta osaisin pohtia sitä todella sillä tavalla kuin pitäisi. Jotenkin sana "arvot" on niin moniulotteinen ettei mun pää riitä ajattelemaan mitä kaikkea se tarkoittaa. Oltiin hautuumaalla käymässä JG:n ja pikku-Ihmeen kanssa ja meitä haastateltiin lehteen. Tuli jotenkin niin puskan takaa, mutta siis ihan aiheesta se haastattelu oli. Jestas kun ei yhtään ole huollettu hautojen välisiä reittejä. Tosi kiva kävellä pelkän jään päällä. Pelottaa ajatus että mein äiti menisi tollaseen paikkaan ja kaatuisi. Sitä tiedä miten sitä lentäisi ja löisi päänsä johonkin... Huomenna saan labratulokset ja keskiviikkona on aika Triangeliin. Torstaina suuntana Turku. Oli taas oikea perjantai 13. päivä kun tulee viesti että sulle on varattu aika keskiviikoksi. Jes. Ei

Kuinka moni lopulta ajattelee että omat vanhemmat elävät ikuisesti? Milloin alkaa ymmärtämään että tosiaan, äidit/isät on ihan yhtälailla kuolevaisia kuin muutkin ihmiset? Tietenkin sitä tietää että jonkun vanhemmat ovat kuolleet, mutta kun eihän sellaista nyt mulle tapahtuisi. Eihän? Mä sain mun hienon ahaa-elämykseni 18-vuotiaana. Silloin se tärähti tajuntaan rytinällä eikä suostunut katoamaan. Kuinka vaarallinen paikka maailma onkaan viisikymppiselle ja mitä kaikkea voikaan sattua ja nyt olen näin kaukana enkä pysty tarkastamaan onko kaikki kunnossa. Ja kotikin on niin vaarallinen paikka. Entä jos se kaatuu eikä pääse itse ylös? Tai entä jos se lyö päänsä? Entä jos se unohtaa kattilan hellalle eikä kukaan ole huomauttamassa siitä. Pääsin kriisini yli. Ajattelin että jos äiti on selvinnyt 30-vuotiaaksi, varmasti selviää nytkin. Kuulostiko liian helpolta? Kesän lopussa veli muutti omilleen ja sama mörkö palasi. Tässä sitä ollaan: "Se ei soittanut mulle ollenkaan ja nyt se

Alla oleva teksti kuvaa hienosti viimeistä vuotta. Puoltatoista vuotta. Lopulta jos miettii en ole saanut aikaan kirjoitettua yhtään proosaa pitkään aikaan. Blogi ja roolipelaaminen ovat jääneet ainoiksi saavutuksiksi (vaikkakin ehkä mainittavan arvoisiksi kuitenkin). Sanat piiloutuvat enkä uskalla uida sanamerta enää syvemmälle, sillä sinne voi hukkua. Enkä osaa kalastaa. Millainen on hyvä syötti sanoille? Matojako pitäisi käyttää? Tarttuvatko sanat syöttiin? Latasin ZenWriterin, avasin Coffitivityn ja aloin vain kirjoittaa maisemakuvausta. Ja jotenkin vain se lähti. Ei lapasesta, mutta ne sanat tulivat. Se ajatus tuli. Ja jollakin tavalla sitä vain alkoi elää. Tuntea. Kuudessa tunnissa vähän yli 3000 sanaa. Laadusta, kirjoitusvirheistä ja muusta en tiedä hittoakaan, mutta... Tuntui siltä että olen oma itseni. Olen juuri omassa elementissäni ja voin vain olla. Välillä vilkuilla kelloa, jutella Facessa L:n kanssa ja pääasiassa vain kirjoittaa ja pohtia faktoja, vähät välittää niis

9.12 Nukkumaan 11.jotain. Herätys 20.jotain. 10.12 Nukkumaan 03.jotain. Herätys 04.jotain. Selvisin hengissä terveyskeskuskäynnistä. Kävi hyvä tuuri ja sain lääkärin, joka sai aikaiseksi jotakin ja otti tosissaan mut. Ainakaan ei ole kyse mistään vakavasta, eikä nyt sen tutkimusrumban jälkeen pitäisikään olla. Verenpainekin oli hyvä, vaikka vähän epäilin. Lääkäri epäili kilpirauhasarvojen olevan päin helvettiä koska viidessä kuukaudessa olen lihonnut kaikesta huolimatta kahdeksan kiloa. Nyt olin aamulla labrassa. Piti olla 12 tuntia syömättä ja se teki todellakin tiukkaa ja odottaessa vuoroa oli kyllä niin räjähtänyt ja väsynyt olo, ettei ole tosikaan. Näytteitä ottaessa (ainakin se kuusi putkea verta) oli jo sellainen olo että eikö voisi nopeemmin että pääsen syömään. Puolikas suklaapatukka ja puoli pulloa limsaa korjasi ihan hyvin tilanteen. Nyt vedän kauraruispuuroa ja yritän selvitä tästä päivästä. Odottelen oikeastaan postia, koska se mun yksi lisäosa (tilasin toisenkin. Baan

8.12 Nukkumaan 12.jotain. Herätys 20.jotain. Olin viikonloppuna lapsenvahtina ja sain kuulla kivoja juttuja. Enkä nyt tiedä miten reagoida koko ihmiseen, johon nää jutut liittyy, etenkin kun toinen jättää kertomatta asioita, joita oikeasti on tehnyt. On hirveen ristiriitainen olo, koska mun arvojen mukaan toi on jotain niin lapsellista ja törkeetä, etten tiedä... Ahdistaa. Tänään on puoli yhdeksältä aika lääkärille. Mä en halua mennä sinne, mä en halua kertoa asioida ja... En tiedä pelkäänkö enemmän lausetta "Ei sulla mitään ole" kuin "Sulla on tämäjatämä". En tiedä kumpi on pahempi. En oo jaksanut siivota enkä pestä pyykkiä. Tiedän että pitäisi mutten vaan jaksa. Tänään olisi pakko käyä soskassa ja ahdistaa sinnekin meneminen, vaikka tiiän etten saa rahaa jos en nyt vie noita lisäselvityksiä. Muutenkin ollut heräämisestä asti kurja olo kun on huimannut ja ollut paha olo. Okei, ei enää, mutta hyi silti. Kamalat kahdeksan tuntia. Pitäisi kohta alkaa lai

5.12 Nukkumaan 3.jotain. Herätys 15.jotain. Oli kiva ilta N:n luona. Mutta nyt en saa nukuttua vaikka kuinka yritän. En tiedä mitä ihmettä teen. Antakaa mulle normaali unirytmi, se ei voi olla liikaa vaadittu. Eihän? edit. 6.12 Nukkumaan 5.jotain. Herätys 15.10. 7.12 Nukkumaan 07.jotain. Herätys 16.00

Miten vaikeaa onkaan antaa itselleen anteeksi. Ajatella että ehkä huomenna... Huomenna mitä? Ihme? Jotakin mistä saada ote? Ehkä. Kaikki on hyvin eikä siltikään ole. Ahdistaa maata tässä sängyssä ja tietää että vaikka miten valvoisi, huominen tulee silti. Vaikka miten sanelisi päänsä sisällä kaiken olevan hyvin... Mikään ei muutu. Sitä vain siirtää tuonnemmas, lokeroi ja luokittelee kaiken, koska nyt ei ole sopiva hetki ajatella. Täytyisi yrittää uudelleen ja uudelleen. Mutta entä kun kenenkään käsi ei enää todellisuudessa yllä, eivätkä omat jaksa kannatella? Entä kun se huono päivä lähestyy väistämättä ja itse haluaisi hukkua. Ja silti hengittää. Kyse on siitä ettei kukaan pysty auttamaan. Kellään ei ole valtaa siihen. Tuntuu, että vähiten mulla itselläni. Älä hengitä. Tai hengitä sittenkin. Mutta ehkei sitten kuitenkaan....

3.12 Nukkumaan 17.30. 4.12 Herätys 6.05 Eilinen meni lahjakkaasti Simsiä pelatessa, joulukortteja tehdässä ja JG:n kanssa. JG heitti mut kauppaan ja myöhemmin lähdettiin pesettämään sen autoa ja muuten vain ajelemaan ja ihmettelemään Vaasaa. Pikku-JG oli hellyyttävän pelottava suurine silmineen, joilla se mua tuijotti koko alkureissun. Eilen jo yritin selvittää asioita, mutten saanut oikeaa tyyppiä langan päähän. Tänään sitten onnistui ja olen kamalan ylpeä, sillä virastopuhelut on ahdistavia. Nyt ei ahdistanut eikä hirveesti pelottanutkaan. Ja asiatkin järjestyi ihan mukavasti. Tykkään. Joulukorttien kanssa huijasin ja ostin Lidlistä askartelupakkauksen. Kuvia myöhemmin. Yhdestä kuvaa ei saa, koska se lähti jo matkalle Turkuun. UoM korkattiin ja ensimmäinen peli on siis aloitettu. Jäseniä vielä odotellessa. Seuraavaksi hieman Simsiä, että sitten tykkään tosta Yliopistosta.

02.12 Nukkumaan 6.50. Herätys 15.jotain Äiti pyysi mua tekemään mun herkkulasagnea kun tulen Turkuun. Tuli hyvä mieli, osaan mä sentään hiukan ruokaa laittaa. Ostin Lidlistä pipon, kun vanhaa ei löydy mistään. En tajua minne se on hävinnyt. Olin myös kauhee ihminen ja lupauksestani huolimatta ostin Sims 3 Yliopiston. Mun ei pitänyt ostaa enää yhtäkään kolmosen lisäriä, mutta kun tahdoin tehdä jotain missä ei tarvitse ajatella. Selkä on järjettömän kipeä eikä kauppakassien kantaminen auttanut asiaa sitten yhtään. Uusi roolipeli on avattu. Olen niiin ylpeä siitä. Omalla tavallani. Kunhan vain muutkin ihmiset kiinnostuisi. UoMiin pääset tästä . Olin eilen lievästi sanottuna kireä ja kiukkuinen ja väsynyt ja nyt vain ketuttaa että päikkäreiden takia mun unirytmi heitti taas häränpyllyä lahjakkaasti. Ketuttaa. Menkat tasan kaksi viikkoa myöhässä. Vituttaa.

Kaikki jotka asuvat omillaan, tietävät sen ihanan viimeisen viikon, jolloin kaikki loppuu. Kaikki "käyttökelpoinen". Mutta kun katsoo jääkaappiin ja pakastimeen, voi huomata että on siellä ihan käytettävääkin tavaraa, jos vain keksii miten soveltaa. Tein ensimmäisen version loppukuun erikoisesta viime viikolla, mutta esittelen teille kuitenkin toisen version, jossa ainoa tekovika oli liian lyhyt aika uunissa (nälkä!). Älkää pelätkö, ohjeeseen olen laittanut ensimmäinen version ohjeet tältä osin. Loppukuun erikoinen à la christineH 1kg peruna-sipulisekoitusta n. 500g vihanneksia 6dl ruokakermaa (maustetusta tulee vielä parempaa) suolaa mustapippuria/pippurisekoitusta valkosipulijauhetta Sekoita perunat ja vihannekset keskenään. Lisää 6dl kermaa. Lisää mausteet ja sekoita vielä. Laita uuniin 200 asteeseen vähintään tunniksi, mieluiten anna olla vielä puolituntia tai tunti uunissa 100 asteessa. HUOM! Aika riippuu myös vihannesten koosta...

26.11 Nukkumaan 22.jotain. 27.00 Herätys 13.00. Unta ihan liikaa. 28.11 Nukkumaan 3.30. Herätys 8.15. Unta 4,5 tuntia? 29. Nukkumaan 2.jotain. Herätys 7.50. Unta vajaa kuusi tuntia. Mahakivut oli edellisyönä ja eilen aivan tajuttomat välillä. Koko päivä meni osittain siinä että oli huono olo. Ja minähän tein sen! Soitin äsken terveyskeskukseen ja varasin ensimmäistä kertaa elämässäni itse ajan tk-lääkärille. Viikko täytyisi odottaa, mutta kaipa se on sen arvoista. Ainakin selviäisi ehkä mistä tää johtuu. Nyt on esitetty miljoona eri vaihtoehtodiagnoosia että tässähän alkaa tulla hulluksi. Mutta silti. Sain soitettua vaikka jännitti ihan sikana! H on ollut yötä ja on parannettu maailmaa iltaisin ennen sammumista. Keskiviikkona olin N:n kanssa shoppailukierroksella. En ostanut tosin itse mitään. Kiusasin lasta illan ja olin kamalan ilkeä Krista-täti. Muahaha. Ei, oikeesti oli tosi kivaa. Nam. Maanantaina viimeiset joululahjat (toivottavasti ainakin) ja... joo. En jaksa kirjoitt

23.11 Nukkumaan 16.jotain, heräsin 00.00 24.11 Nukkumaan 6.00, herätys 15.jotain. 25.11 Nukkumaan 6.30, herätys 10.30. Nukkumaan 20.jotain 26.11 Herätys 3.15 En saanut mitään aikaiseksi viikonloppuna, mutta eilen nukuin vaan nelisen tuntia. H ja Tyyne tuli ensin täällä käymään ja pääsin "kampaajalle", jonka jälkeen lähdettiin Tyynen kanssa puistoon riekkumaan. Oli tosi hauskaa, mutta mietin pariin otteeseen miten energinen ja vilkas lapsi voikaan olla. Sain vietyä soskanpaperit ja käytiin Niksun kanssa syömässä, Lidlissä ja tultiin hetkeksi mun luo istumaan ennen kuin lähdin saattamaan sitä Arbikselle. Heitin kolmannen Batmanin pyörimään ja katsoin sen ennen kuin nukahdin autuaasti kesken seuraavan leffan, jonka nimeä en jaksa muistaa. Tänään on aika Triangeliin ja pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja imuroida sekä tiskata. Täytyisi kirjoittaa myös hahmokuvausta ja viedä nuo perhanan roskat. On vain niin saamaton olo tällä hetkellä. Ei huvittaisi yhtään. 28.10

21.11 N:n luona. Heräsin kahdentoista maissa. Nukuin 12 tunnin yöunet. 22.11 Aamulla nukkumaan 11.30 ja heräsin hieman ennen neljää (22.11). Unipäiväkirjan kirjoittaminen on ahdistavaa. Vaikka miten yritän ajatella tekeväni sen itseäni varten. Inhoan taulukoita ja sitä että täytyy merkitä kaikki muistiin. Haluaisin pyyhkiä kaiken. Yhden valvotun yön ja päivän joka ei kaikesta huolimatta palauttanut unirytmiä. Sen, että herään auttamattomasti liian myöhään. Ja nyt nukuin liian vähän, heräsin fyysisesti pirteänä mutten saa aikaan mitään. En jaksa imuroida, tiskata, purkaa tavaroita, viedä papereita soskaan. Ahdistaa sinne meneminen ihan liikaa. Maanantaina olisi pakko. Pakko pakko pakko. Ahdistaa Triangeli-tapaaminen. Pitäisi pestä pyykkiä. Pitäisi tehdä roolipelijuttuja oikeasti. Koska... vaan pitää. Yritän kerätä itseäni viikonloppuna.

Koska tahdon pitää tauon muusta kirjoittamisesta joka syö aivot. Viisi hyvää asiaa itsestäni  Avoimuus Monimutkainen juttu. Olen huono tekemään aloitetta, mutta kun joku osaa ohjata hieman, ei mulla yleensä ole mitään vaikeuksia kertoa haluttuja asioita ja myöntää omia mokia. Mikäli toinen osapuoli osaa myös suhtautua kaikkeen asiallisesti. Mä en tuomitse kovinkaan helposti sellaisia asioita, joista en tiedä oikeasti yhtikäs mitään ja luon sen mielipiteen vasta vähän myöhemmin. Itsenäisyys Koska K eilen muistutti mua hatun nostamisesta itselle, tää onkin hieno paikka. J ja muutama muu muistaa pikku-Kisun, joka ei ollut yhtään itsenäinen ja roikkui vain muiden perässä. Mä olen oikeastaan ylpeä siitä että osaan olla yksin, kykenen tekemään asioita itsenäisesti ja ilman että mun ympärillä on kokoajan ihmisiä. Mä olen myös oppinut hyväksymään paremmin sen että on tilanteita ja asioita joista ei selviä ilman apua enkä enää Pikku-Kisun tavoin häpeä sitä yhtä paljon. Tää on yks näis

Mun piti kirjoittaa teille reissusta, mutten jaksa. Lyhyesti sanottuna oli kivaa nähdä kavereita ja tutustua uusiin ihmisiin. Kuitenkin reissu sai mut myös miettimään ihmissuhdeasioita jollakin tavalla ja olen hieman hämmentynyt kun en tiedä mitä tehdä. Tänään (eilen siis) olin Klaarassa käymässä. Puhuttiin niin monista jutuista, etten muista puoliakaan. Mun pitäisi pitää unipäiväkirjaa... Inhottaa vaan sinne kirjoittaminen kun olen vieläkin hereillä, vaikka nukuinkin vain nelisen tuntia ennen kuin oli pakko nousta laittamaan itseäni valmiiksi. Mutta kuten K sanoi, mun pitäisi nostaa itselleni hattua että nousin väsymyksestä ja vitutuksesta huolimatta. Mun pitäisi oikeasti pohtia miksi mä pelkään niin kovasti mokaavani asioita, mutta on tosi vaikea sanoa ääneen asioita. En tiedä osaanko edes kirjoittaa mitään niistä. Suurimmaksi osaksi mun kaikki pelot liittyy ihmisiin ja siihen miten ihmiset reagoi ja miten ne näkee mut. Ehkä mun suurin ongelmani kuitenkin on se, että haluaisin o

On ollut niin tajuttoman hauskaa vastoinkäymisistä huolimatta. Pitkästä aikaa tavannut vanhoja kavereita ja viettänyt laatuaikaa äidin kanssa. En haluu lähteä huomenna kotia! Ps. Kirjoitan myöhemmin lisää...

Muutaman tunnin päästä on lähtö veljen luokse Poriin. Sitä ennen täytyy hoitaa vielä muutama juttu. Yksi tekemätön juttu oli isänpäiväkortti. Mikäli muistatte pikku pojan, jonka ristiäisiä vietettiin hetki sitten, olen tehnyt samanmoisen kortin kyseiselle pojalle, mutta eri värisenä.  Tänään vielä nappaan veljen nimen korttiin ja se on siinä. (Rehellisesti sanottuna, oli pakko askarrella itse, koska rahatilanne ei ole kovinkaan hyvä ja tämä sitten oli tällainen viimehetken projekti.) Nukuin pari tuntia iltapäivällä. Niksu tuli tuomaan vara-avaimen ja käytiin kaupassa. Ostin Suomileijona collarit. Ihan vain siksi että ne oli ainoat mitä löysin kun kriteerinä oli edullisuus ja pehmeys. Nyt pitää alkaa pukemaan ja käydä viemässä vara-avain H:lle ja sitten saakin jo aika pian suunnata kohti Matkista. Sunnuntaina siirryn Turkuun, joten varautukaa että ilmaannun kiusaamaan teitä... Haha. Oikeesti taidan sammua tänään aikaisin.

Voisinpa sanoa että menee hyvin. Rehellisesti on myönnettävä että olen elänyt pitkälti omassa fantasiamaailmassani ja hetkittäin palannut todellisuuteen. Kyllä, olen ottanut kontaktia ihmisiin ja puhunut selväjärkisesti, mutta kuitenkin loppujen lopuksi suurimman osan päivästä olen viettänyt aina paikoissa nimeltä Kandahar, Iberia, Quaey, Keski-Maa ja Lontoo. Ensimmäiset kolme liittyvät erääseen pimeään, epäonnistuneeseen haltia/vampyyriroolipeliin, jonka maailma lähti lapasesta jo heti alussa ja muodostui enemmänkin komediaksi. Kuitenkin päässäni se pysyy kasassa jotenkin. En ole jaksanut kirjoittaa tai vaivata päätäni pelaamisella kuin hetkittäin. Tunnen epämiellyttävää syyllisyyttä kun en pysty kirjoittamaan peliviestejä tai eläytymään muihin hahmoihini kuin pääasiassa Hortenseen, Rhianiin, Aramintaan tai Arandaan. Vältän ajattelemasta oikeasti tärkeitä asioita, tupakoin aivan liikaa ja kroppa kipuilee. Olen tutustunut kirjaan nimeltä "Lukion psykologia 1"ja pohtinut a

H soitti aamulla ja herätti aamukahville. Oli oikein kivaa pitkästä aikaa käydä jossakin ulkona. Ja käytiin ihan kahvilassa, vaikka mua sisäisesti kyllä jännitti ihan tajuttomasti. Apteekin kautta himaan. Paiseet on uusiutuneet ja mulla on nyt toisessa jalassa kaksi mahdollisesti alkavaa yksilöä. Oon saanut pidettyä ne hallinnassa desinfioimalla niitä käsidesillä mutta nyt ostin ihan näihin tarkoitetut aineet apteekista. Betadinen pitäisi desinfioida ja toivottavasti ainakin ennaltaehkäistä noiden kasvamista. Ja tosiaan kyllä, taas sisäreidessä, lähellä nivusia. Kivaa. Desinfiointiaine on mun kaveri muutenkin, mutta jos tuo voidemainen nyt auttaisi vähän enemmän ja helpottaisi oloa (mm. kävelyä). Ainakin kipu on nyt hävinnyt kymmenen minuutin jälkeen. Ketuttaa vain että Betadine värjää vaatteita enkä nyt oikein pysty suojaamaan reisiä koko siltä alueelta missä noita mahdollisia alkavia on. Tai siis joo, onhan se mahdollista että osa noista on vain finnejä ja nuo kolme (se vanha +

Moi. Kello on kohta kaksi. Olen hereillä. Unirytmi on taas karannut käsistä. Viikonloppu tuli ja meni. Lapsen kanssa hömpöttäessä pääasiassa, mikä oli oikeastaan vain hyvä asia. Seiffin TIK-pelit alkoi ja mua ahdistaa kirjoittaa. Olen siivonnut. Tehnyt sen kaiken mitä on pitänytkin. Ja silti eilen yöllä paruin sitä että kaikki on ihan perseestä. Enkä edes oikeasti tiedä mikä kaikki. Asiat järjestyy. Ei sillä tavalla kuin olin suunnitellut (muutoksia), mutta järjestyy nyt kuitenkin. Väsyttää aivan tajuttomasti ja haluaisin kiukutella kaikille kaikesta. Äiti osti (antoi rahaa) maton ennakkojoululahjana. Lidlistä. Tykkään siitä aivan tajuttomasti. Olisi ollut kuvia, mutta kameran usb-johto sitten hajosi. Näin miljoona ihanaa kuvaa Vihtorista jotka J otti joulukuussa ja tuli ikävä sitä piskiä. Toisaalta nautin siitä että voin mennä ja tehdä kuten huvittaa. Ei lenkkeilyä. Kukaan ei pasko/kuse/oksenna juuri kun olen siivonnut. Ei tarvitse miettiä, että apua, mitäköhän se on tehnyt kun ol

Voisin kertoa teille käynnistä Jupiterissa. Voisin kertoa hauskoista asioista joita tapahtui pikkuihmisen kanssa. Voisin kertoa siivonneeni. Voisin kertoa Seiffin uuden ulkoasun aiheuttamasta tuskasta. Voisin, voisin, voisin. Olen liian väsynyt. Pelkään unirytmin puolesta. Nukuin tänään yli yhteen. En syönyt aamupalaa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Veli toivoi että olisin koko viikonlopun sen luona. Oli vielä ostanut patjankin. On jollakin tapaa epäuskoinen olo kaiken... no, kaikkien vuosien jälkeen. Että se haluaa MUT sinne. Ja että se on ajatellut MUA. Oon kertonut mun veljestä aiemminkin. Meidän menneisyydestä ja... niin. Jollakin oudolla tapaa tuntuu vain että tässä on joku juttu ja tulen vielä saamaan turpaani. Vaikka toisaalta tiedän että me ollaan molemmat kasvettu. Veli viime aikoina hyvinkin paljon. Olen iloinen siitä. Jossain määrin ylpeäkin. On hienoa sanoa että mun veli opiskelee toista ammattia. Mun veli muutti toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Ja toisaalta se sa

Eilen meni nukkumaanmeno myöhäiseksi. Syytän ihmissuhdekriisejä sekä Siskoni on noitaa. Aamulla en olisi jaksanut käynnistyä. Äidin kannustuksella pääsin suihkuun, viimeinkin. No, eihän se voinut niin helppoa olla. Sammutin suihkun ja samassa ymmärsin että hetkinen, onko tuo ovikello? Apua. Vedin äkkiä pyyhkeen päälle ja avasin vessan oven vain kuullakseni huoltomiehen astuvan sisään ja ilmoittavan tulleensa laittamaan tiivisteitä. Kysynpähän vaan että mitä ihmeen tiivisteitä, miksi mulle kerrottu tästä? "Joo, tota, ootakko ihan sekunnin", oli ainoa järkevä lause minkä sain aikaan ja kauhealla kiireellä laitoin alkkarit päällä, käärin pyyhkeen ympärille ja nappasin hammaspesuvälineet mukaani. Yritin pukeutua kaapin oven takana ja tietenkään ne farkut ei menneet jalkaan kun jalat olivat vielä ihan kosteat... Perkele. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Sain vaatteet päälle ja kuuntelin kuinka huoltomies laitteli niitä perkeleen tiivisteitään. Nyt itken vain likaisia kengänjälkiä.

Kuuden tunnin yöunet eikä edes tunnu siltä. Sen sijaan en jaksaisi istua paikoillani vaikka löysinkin kolme(?) tuottista Charmedia Netflixistä. Taidan mennä suihkuun. Ja hakea postin. Sitten voisin syödä jotakin ja viedä viimein nuo roskat ulos. Ihmiset on idiootteja ja raivottaa ihan vain siksi että... no, ne on idiootteja. Yhtä idioottia voisin roikottaa jostakin ja käskeä jättämään rauhaan ihmiset, joita on ihan turha sekoittaa vanhoihin juttuihin. Mutta ikään kuin sanominen mitään auttaisi. En haluaisi sittenkään lähteä marraskuussa Poriin ja Turkuun. Mutta kun lupasin jo. Pakko. Hävettää mennä sinne. En halua mennä ulos. Tai haluan. Sitten kun ei ole muita ihmisiä. Ahdistaa.

Mä olen hurahtanut näihin terveellisimpiin (ja huomattavasti halvempiin) herkkuvaihtoehtoihin. Tiistaina oli tämän näköistä.  Tänään nautin Martin Beck- sarjan kirjaa ja... American-dippiä, itsetehtyä dippiä, porkkanaa, kurkkua, tomaattia ja Tuc-keksejä. Kolme porkkanaa, yksi kurkku, purkki kermaviiliä (ja puolikas eiliseltä). Valkoisella lautasella on siis kermaviilin lisäksi 2,5 tl suolaa, 1 tl valkosipulijauhetta ja 1,5 tl pippurisekoitusta. Om nom. Tuc-keksien dippaaminen on ihan ylitsevuotavan Omnom.

Lapsenvahtina sitä kokee mitä mielenkiintoisempia ahaa-elämyksiä että sietäisi kokea niitä useamminkin. Olen ottanut viime päivät suhteellisen rauhallisesti enkä ole tehnyt oikeastaan muuta kuin siivonnut jälkeni, pelannut Sims 3:a ja istunut ja ihmetellyt. Eilen olin vahtimassa Huldista. Pelkkä leikkipuistovierailu osoitti että • traktorit on jänniä. • puiston reunalla olevat lehdet, jotka on kuorrutettu jäällä pitää erittäin kivaa ääntää kun niiden päälle astuu • Keinukameli olikin heppa • Ison mäen kiipeäminen on hyvin suuri saavutus ja saa aikaan onnistumisenriemua (etenkin kun liukkaat lehdet vielä vaikeuttavat nousua • Keinulauta on niin ihmeellinen vempain ettei tiedä itkeäkö vai nauraa Neidillä oli huiman pitkä pinna kun täti alkoi pukemaan (ensin ihan väärin, sitten ihan liian hitaasti ja kömpelösti) ja kaipaa selvästi harjoitusta talvivaatteissa. Paidat, housut, sukat ja kengät sen sijaan alkaa olla ihan siedettävällä taitotasolla. Täti myös syö koiria ja leijonia

Siivoamista, banaanikärpäsiä ja kymmenen kilometriä, ehkä enemmänkin. Heräsin viideltä. Tuntia-kahta liian aikaisin. Käynnistyin hitaasti. Siivosin. Tapasin M:n ja varmisteltiin että Jupiter-suunnitelmassa pysytään. Klaaraan ei vielä saanut aikaa. Olisin tietysti voinut antaa M:n tiedustella sitä lähetettä mt-päivystykseen, mutta ei mulla ole kiire. Ei niin kauan kun kaikki on hyvin. Niksun luokse iltapäivästä. Kotiuduin hetki sitten. Siivottiin siellä ja suunniteltiin kämpän sisustusta. Jos jollakin sattuisi olemaan neljän hengen keittiönpöytää (puunvärisenä) halvalla niin saa ilmoittautua. Niksu teki pekoni-herkkusienikastiketta ja kuunneltiin vanhoja biisejä ja siliteltiin Morripuuroa. Niksu saatteli mettän läpi ja puhuttiin jälleen ei-niin-järkeviä. Oli hauskaa. Eilen N ja Huldis oli käymässä. Neiti oli niin omaa tahtoaan (ja väsymystä) täynnä. Oli kivaa. Huomenna on pakko ottaa nuo lattiat kun joka puolella on pillimehua. Kävelessä ehtii miettiä asioita. En osaa kuunnella

Päätin ottaa lomaa Seiffistä. Ihan vain siksi etten kykene ajattelemaan järkevästi, olin saada illalla raivarin sen vuoksi että tyyppi nyt sattui kirjoittamaan hieman väärän sanan, jonka vuoksi lause kuulosti alentavalta ja mä olin valmis hyppimään pitkin seiniä. Oli pitkä viikonloppu. En valita, oli oikeasti ihan hauskaa, mutta alle kahden tunnin yöunet hieman rassasi ja painuin nukkumaan aika pian päästyäni himaan. En muista koska olisin viimeksi ollut jossakin yökylässä. Kotikotia ei lasketa. Vissiin H:n luona joskus kun Tyyne oli vielä pienen pieni. Eilen siivosin vessan loppuun, pesin pyykkiä ja näin H:n kaupungissa. Kävin kaupassa. Tänään vein roskat, kävin kaupassa, söin, tein kurkku -ja porkkanatikkuja ja... Istun täällä enkä tiedä mistään mitään. Jotenkin... en tiedä. Ahdistaa toisaalta, mutta sitten toisaalta kuitenkin on ihan hyvä fiilis. Tekisi mieli mennä ulos, mutten kykene. En tiedä minne menisin. Tuntuu etten kuulu minnekään ja kaikki vain kulkee ohitse. Se yksi b

Eilinen tuntui hyvin rankalta. Mutten voi sanoa etteikö olisi ollut tosi hauskaakin. Heräsin yhdeltä (yöllä) ja yritin jatkaa siivoamista. Sainkin tehtyä jotakin. Aamua kohti olin saanut kerättyä useamman jätesäkin (ja heitettyä 20 euroa kirjaimellisesti roskikseen). N tuli kymmenen maissa ja organisoi koko touhun. Yritin tehdä sen mitä käsketään. Se toimii yllättävän paljon paremmin. Ja kyllä, täällä on järjettömän siistiä. Etenkin tuntuu kivalta kun nyt ainut joka sotkee olen minä. Ei pissaa, ei paskaa eikä oksennusta. Paitsi multa, mutta mä kyllä pyrin käyttämään ihan tuota kylppäriä sellaisissa asioissa. Eilinen jatkui sitten N:n luona, jossa Huldis "joi" Coca-Colaa, söi itse ja matki sanoja. Käytiin vuokraamassa leffa (21 tapaa pilata avioliitto) ja kun N vuokraili leffaa me pahaiset kakarat ajoimme rattailla ympäri vuokraamon edustaa ja leikimme ralliautoilua. Ja kun muksu nukahti, ehti katsomaan Vain elämää -jakson ja sitten ihmetellä sitä leffaa. Kello oli puoli

1. Mua suututtaa nää tyypit jotka on nousseet julkisuuteen soskan ja kelan tukien vedättäjinä. 2. Kävin ostamassa siivoustarvikkeet. 3. Siivosin vain yhden lattiakaivon. 4. Kävin tapaamassa M:a. 5. Kävin kaupungissa ja sain synttärilahjaksi (kuukautta myöhässä) Suomalaisen lahjakortin <3 6. En jaksanut mennä suomalaiseen vaan tulin kotiin, aloin kirjoittaa blogia ja menin lopulta nukkumaan. M:n kanssa oli loppujen lopuksi ihan mielenkiintoiset jutut, vaikka aluksi mua ei huvittanut puhua. No, ei sillä, en mä kauheesti saanut mitään sanottua muutenkaan, mutta tein mä vissiin jotakin hyödyllistä koska siinä keskustelun aikana muotoutui jonkin asteinen suunnitelma. Ensinnäkin uudelleen aika Klaaraan. Muistin kesken keskustelun sen mun helmikuisen lähetteen ja muistin koko diagnoosiehdotelman. En ole oikeasti tutkinut pahemmin mitä tarkoittaa kaksisuuntainen mielialahäiriö, mutta nyt piti etsiä jotakin ihan konkreettista. "Kaksisuuntainen eli bipolaarinen mielialahäir