Virhemarginaali

Hämmentävintä ei suinkaan ollut pärjääminen. Hän oli pärjännyt aina, jos oli vain halunnut. Kummallisinta olikin se tahtotila, joka häneen oli syttynyt elokuussa ja joka jäyti häntä yhä. Siitäkin huolimatta että hän oli ollut vähällä luovuttaa. Monesti. Koskaan eläessään hän ei ollut tuntenut sellaista halua oppia, tietää, tutkia. Johtuiko se sitten siitä, että hän halusi elää oman lapsuutensa pala palalta ja pystyä korjaamaan sen mikä oli korjattavissa vai oliko kaiken takana jokin suurempi merkitys. Tältäkö tavallisista ihmisistä tuntui? Mutta totuuden nimissä oli myönnettävä, että työtä hän ei haluaisi tehdä. Hän piti paljon enemmän teorioista ja niiden pyörittelystä. Kenties siksi hän panosti tähän. Kaikki mitä hän sai, oli lukemattomia teorioita joita pohtia unettomina öinä. ”Kukaan ei voi koskaan todella ymmärtää, mutta aina voi yrittää ymmärtää.”