Virhemarginaali

Olipa kerran tyttö, joka halusi näyttää kaikille muille. Olipa kerran tyttö, joka ei sopinut mihinkään muottiin. Olipa kerran tyttö, joka uskoi tietävänsä mitä halusi. Olipa kerran tyttö, joka huomasi että halusi sittenkin jotain muuta. Olipa kerran.

Kaikki tuntuu sekavalta. Menneisyys. Tulevaisuus. Tämä hetki. On vaikeaa olla olemassa, kun ote lipsuu. Sitä vain hymyilee, jotta piilottaisi kaiken. Jotta ei näyttäisi kuinka rankalta se tuntuu. Olla vajavainen silloin kun haluaisi olla vahvin. Sanat ovat helpompia kuin ihmiset. Tarinat jostakusta toisesta, joka on selviytynyt mitä ihmeellisimmistä seikkailuista. Miettikää vaikka Liisaa, joka selvisi Ihmemaassa. Olisinko selvinnyt itse? Tuskin. Hyvä kun selviän yhdestä päivästä. Usein tuntuu että oma elämä on kuin Ihmemaa. Kaikki ne valinnat, joita teen päivän mittaan. Kaikki ne mahdollisuudet jotka käytän joko oikein tai väärin. Tai jätän käyttämättä kokonaan. Koko elämän täyttää kysymys; kuka olisin jos olisin valinnut toisin? Missä olisin nyt? Tuskin tässä, jalat kovalla tuolilla, tuijottamassa Netflix-elokuvaa telkkarista, joka ei ole omani. Jos kysyisin, kuinka moni on tyytyväinen elämäänsä, tuskin kovinkaan moni nostaisi kättään. Kukapa olisi. Aina on jotain, minkä voisi vielä h

Työssäoppiminen alkoi. Totesin, jälleen kerran, että olen hirvittävän hyvä kertomaan mitä pitäisi tehdä, mutta kauhean huono toteuttamaan käytännössä samoja asioita. On jo nyt ikävä koulua. Kolmen päivän jälkeen tunsin etten enää haluaisi. Lomalle lähdettyäni olen saanut asioihin etäisyyttä ja todennut että ehkä tämä ei olekaan mun juttu. En halua/osaa tehdä työtä jossa täytyy tehdä käsillä ja olla jatkuvasti sosiaalisessa kanssakäymisessä. Ihmisten seurassa oleminen on toisaalta hirmuisen kivaa, mutta toisaalta taas ehkä kuitenkin pitäisin enemmän siitä, ettei kontaktia ole kokoajan. Tai sitten kaikki ikävät tunteet johtuvat siitä että yhdistän ympäristöni ikäviin kokemuksiin. Tiedä häntä. Mutta varma olen siitä, että tämä tulee olemaan vain välivaihe kohti jotain sellaista, joka tuntuisi vielä enemmän omalta. Täytyy vain muistaa ajatella sitä. Tarpeeksi usein. Olen kuitenkin toisaalta oppinut hirmuisesti jo pelkästään viikon aikana ja tavallaan iloinen siitä että saan tällaisen kokem