Virhemarginaali

Mitä tällä viikolla edes tapahtui? Yritin pohtia asiaa Sh:n kanssa eilen tapaamisessa ja kerätä muistamani tähän ja samalla ilmoittaa että olen kyllä elossa ja nyt väsyttää. Sunnuntaina aloin leipoa.  Maanantaina leivoin, jätin lääkkeen ottamatta koska en halunnut nukkua.  Nukahdin tiistai aamuna puoli kahdeksan jälkeen ja nousin yhdeltoista aamupäivästä. Niksu tuli ja käytiin Hesessä. Otin illalla Ketin. Keskiviikkona heräsin kahdeksalta, kirjoitin kahdeksan tuntia putkeen, pesin pyykkiä, leivoin, tiskasin ja siivosin. En halunnut nukkua illalla, koska oli niin paljon tekemistä. Valvoin yön ja kiusasin randomeita. Söin neljä palaa vadelmapiirakkaa. Torstaina odotin postia kuin kuuta nousevaa (söin kaksi palaa vadelmapiirakkaa), kävin kaupassa, olin kaverin kanssa katsastamassa sen auton, tulin kotiin ja yritin syödä. Syömisestä tuli niin paha olo että halusinkin nukkua, vaikkei väsyttänyt yhtään (silmät vain olivat kuivat). Pyörin vajaan/yli tunnin sängyssä ennen kuin rauhoituin

En muista heränneeni kertaakaan ennen kahdeksaa. En saa kirjoitettua mitään enkä jaksa miettiä oikeen mitään järkevää. Väsyttää enkä jaksa tiskata. Haluun vaan olla. Huoh.

Keskiviikko-torstaiyö meni valvoen. Ei väsyttänyt yhtään ja tuskastuin kun ei ollut tekemistä. Odotin postia, kävin kaupassa ja menin N:n kanssa katsastaa sen auton. Söin päivän aikana yhden pienen palan vattupiirakkaa ja illalla kolmioleivän, josta tuli huono olo ja ymmärsin mennä nukkumaan. Ketinkin avulla pyörin aikani sängyssä. (Heräsin 00.20 siihen että maha sattui ja tulos oli järjetön ripuli. Ketin avulla nukahdin kuitenkin melkein heti uudelleen kun pääsin vessasta.) Heräsin kahdeksalta ja puhuin aamupuhelun. Olo on ollut koko päivän levoton ja vähän ahdistunut. En olisi aluksi halunnut lähteä N:n kanssa kauppaan, mutta lähdin. Ei ahdistanut kun oli toinen ihminen ja jotenkin heräsin. N tarjosi Subwayssa tonnikalasubin ja kokiksen joista tuli huono olo. Käytiin N:n luona ennen kuin se heitti mut Hutskille. Kerroin Sh:lle mitä menin tekemään ja puhuttiin kaikesta ajalta syntymä-ala-aste.  Sh sanoi että tulin tehneeksi ihmiskokeen ja että siitä saa paljon uutta informaatiot

Aloin ymmärtää miksi lääkäri on kirjoittanut Ketipinor-paketin ohjeeseen: "Mielialaa tasaava" . Myöskään " ne idiootit" jotka lopettavat lääkkeiden syömisen kesken eivät tunnu lainkaan niin idiooteilta kuin aiemmin. Luoja, en tahdo tämän loppuvan koskaan! Kirjoitin eilen kahdeksan tuntia (ellen enemmänkin) tekstiä. Oikeaa, järkevää tekstiä. Pyykkäsin, leivoin, tiskasin  ja siivosin keittiön tasot kolmesti, juttelin randomien ihmisten kanssa, puhuin iskän kanssa puolitoista tuntia, äidin kanssa paljon enemmän. Harmitti kun en voinut enää soittaa kellekään, koska kaikki nukkuivat. Joten häiriköin randomeja netissä. Tiedän että olen valvonut 25 tuntia, ei väsytä eikä varsinkaan huvita nukkua. Mutta pitäisi. Ja tiedän että illalla pitäisi kiltisti vain ottaa pillereitä, nukkua kunnolla ja vähän rauhoittua. Mutta en halua! Haluan kirjoittaa uudet kahdeksan tuntia ja leipoa sairaasti (olisin leiponut yöllä jos olisi ollut raaka-aineet kasassa) kaikkea. Haluaisin tehdä su

Oon leiponu, tiskannut, suunnitellut tavaroiden pakkaamisjärjestystä ja uuden kämpän sisustusta, pessyt pyykkiä, kirjoittanut Uomia, nukkunut liian vähän... Unohdin ottaa edellispäivänä Ketin ja valvoin yön, menin nukkumaan aamulla puoli kahdeksalta ja heräsin yhdentoista jälkeen. Olin Niksun kanssa Hesessä. Enkä oo tänään syöny ku kaksi palaa vadelmapiirakkaa jonka tein tänään. Nukuin kyllä viime yön Ketin avulla ja olin väsynyt aamulla mutta nousin silti kahdeksalta, puhuin aamupuhelun ja aloin kirjoittaa. Nyt ei huvittais ottaa lääkkeitä ja mennä nukkumaan vaan tehdä kaikkee kivaa. Hassuinta että vasta nyt hälytyskellot soi ja että pitäs ehkä rauhoittua. Oon puhunu ihan liikaa puhelimessakin. Onneks on puhepaketti. Halusin jopa puhua oskän kanssa vaikka se on kännissä ku halusin vaan puhuu ja kertoo kaikkea jollekin. KRISTA MUUTTAA TÄYDELLISEEN KÄMPPÄÄN! Haluun huutaa koko maailmalle... Tididiiiiiiiiii!

Teki mieli makeaa ja kaapista löytyi melkein kaikki ainesosat, paitsi kananmuna. Ja tietenkin sain loistavan ajatuksen. Tämä postaus on karmiva esimerkki siitä mitä tapahtuu kun leipomista inhoava ihminen tarttuu ohjaksiin ja unohtaa että ruoanvalmistus ja leipominen ovat kaksi aivan omaa lajiaan. Kaapista puuttui ainoastaan vaniljasokeri (mitä me nyt sellaisella...) ja kananmunat. Ja tajusin että onhan niitä leivonnaisia tehty ennenkin munattomina (kyllä, saa nauraa kaksimielisesti). Löysin kivan ohjeen ja aloin hommiin. Koska en omista kuin O'Boyta, suklaamuffinssit olivat pois suljettu vaihtoehto. Onneksi kuitenkin kaapista löytyi vielä suomalaisia mustikoita! No, heitin niistäkin puolet lattialle. Onneksi löytyi vielä Lidlistä hankittuja vadelmia. Kaikki mikä vain voi mennä pieleen, meni pieleen. Aloin miettiä vasta jälkikäteen että olisi ehkä pitänyt mitata margariinin määrä ja ehkä maitokin olisi pitänyt laittaa desimitan kautta. Ja vadelmat olisi ollut syytä pilkkoa. Ja tie

Olisi mahdollista muuttaa hittoon tästä kämpästä. Mutta ahdistaa se asioiden määrä, jotka pitäisi hoitaa. En halua soittaa minnekään ja luultavasti siihen homma lopulta kuseekin. Olisi kivaa olla joku muu.

Nukahdin vasta joskus yhden jälkeen. Väsytti, mutta toisaalta vipatti niin kovaa tehdä kaikkea muuta paitsi nukkua (lue: Netflix). Heräsin ennen aiemmin mainitsemaani unta siihen että olin aivan varma että ikkunasta oli tullut jotakin sisälle. Ei ollut. Tarkistin kun nousin. Olin jäätävässä paniikissa mutten uskaltanut nousta ja nukahdin onneksi uudelleen. ... Sain tiskattua ja järjesteltyä tilaa Haisuli-mukille ja kulholle. Viimeinkin on kaksi kulhoa. Niksun kanssa oltiin eilen kaupungilla ja se osti mulle Rocky Road-jätskiä. Söin sen eilen kaikki. Yllätys yllätys. Voi kun oikeasti saisi tän kämpän tyhjennettyä turhista tavaroista niin olisi paljon kivempaa. Mutten saa aikaiseksi tehdä mitään enkä oikeastaan edes ole ihan varma minne ottaa yhteyttä ja mömmömmöö.

Näin viime yönä unta, jossa mut yllätettiin tekemästä jotakin ja siitä syntyi väärinkäsitys. Huusin äidille totuuksia siitä mitä oikeasti oli tapahtunut ennenkin ja miltä musta tuntui ja oli tuntunut. Ja se kaikki sivuutettiin. Kuten aina. Kuten vuoden 2006 keväällä. Kuten niinä kertoina kun olen saanut tarpeekseni ja vain huutanut, kun puhe ei kuulu. Eikä se huutokaan kuulu. Heräsin hengästyneenä ja tunsin sen kaiken turhautumisen. Ja päätin antaa itseni nukkua niin kauan kuin huvittaa. Sh sanoi että taisin todella haluta tappaa itseni silloin. Vastasin että ehkä, mutta Sh:n mielestä jos olin katsonut kaikkien lääkkeiden tiedotkin... Ehkä. En muista koska en halua ajatella sitä. Mikä oikeus muilla on kuolla ja mulla muka ei ole?

Nukuin melkein neljätoista tuntia. Näin outoja unia joista jäi epämiellyttävä olo. Väsyttää ihan sairaasti enkä jaksais tehdä mitään. Söin neljä leipää ja mandariinin ja on paha olo.

100mg. Heräsin muutaman kerran.

Tiistai  Heräsin suunnattomaan väsymykseen (heräiltyäni tunnin välein) ja koska N:sta ei kuulunut mitään ja kello oli yhdeksän, olin haistattaa paskat koko maailmalle. N kuitenkin soitti ja roudasi mut Martin avustuksella (Martti on auto, ihan näin btw) polille ja maailma alkoi näyttää vähän kirkkaamalta iltaisesta ahdistuksesta huolimatta, joka oli Kristan asteikolla 1-10 kolmosen tasoinen. Ja se on saavutus sinäänsä.  Keskusteltiin lääkkeestä, itsemurha-ajatuksista, itsemurhayrityksestä vuonna nakki, äidistä, veljestä ja aiemmasta terapiasuhteesta. Ja ensimmäistä kertaa joku ymmärsi miten vaikea on irroittautua aiemmasta terapiasuhteesta. Myönsin että osittain vika on mussa, koska olen ajatellut että "E ei olisi koskaan sanonut mulle noin." tai "E ei ikinä puhuis mulle tolla äänensävyllä.". Sh totesi että eihän se ole mikään ihme noin pitkän suhteen jälkeen. Kiitos ja kumarrus. Lisäksi kerroin että mun oma motivaatio on tällä hetkellä korkeampi kuin aiemmin, jonka

Ihan liian monta heräämistä nyt kun katsoin joka kerta kelloa. Söin eilen osan Ben&Jerrysistä ja tuli huono olo. Vaikken edes syönyt paljoa. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa kun otin lääkkeen tunnin myöhässä. Mitä vittua?

Nyt kyllä hämmentää. Kaikkialla puhutaan siitä miten Ketipinor lisää ruokahalua, lihottaa ja hidastaa aineenvaihduntaa. Viimeisin on kyllä huomattu, toisesta en tiedä koska en turvallisuussyistä omista vaakaa. Mutta se ensimmäinen. Normaalisti syön vähintään viisi kertaa päivässä. Aamupala on aivan pakollinen, sillä muuten ei päivästä tule mitään. Mutta nyt en söisi mitään. En mitään! Ostin jäätelöä, eikä sekään mene alas. Aamupala ei ensinkään. Ei yksinkertaisesti tekisi mieli syödä yhtään mitään.  En ole koskaan aiemmin joutunut todella kamppailemaan sen kanssa että söisin edes jotakin (paitsi kipeänä).  Onko olemassa ketään, jolla olisi tullut tällaista sivuvaikutusta vai onko tämä jotakin uutta?   Mikään ei kuitenkaan ole muuttunut, paitsi lääkkeen mukaan tulo.  Lohdullista on että kroppa itse ilmoittaa että jotakin on syötävä. Vaikkei se auta siihen, että täytyy väkisin vain laittaa jotakin sinne suuhun. Haluaisin välttää sitä (lisää) lihoamista eikä näin vähän syöminen oikein edi

Heräsin liian monta kertaa ja näin todella levottomia unia. Helvetti.

Aika mennyt eteenpäin ihan hurjaa vauhtia. Keskiviikkona kävin hoitajalla keskustelemassa lääkkeestä, elämästä ja tehtiinpäs vielä yksi lomake lisää. Ensi viikolla on luvassa hoitajalla käynti ja lääkärivierailu persoonallisuuskyselyn pohjalta. Ketipinor auttaa nukahtamaan, mutta 25mg ja 50mg aiheuttivat heräilyä pitkin yötä. Nyt 75mg on rauhoittanut ja heräilen enää vain kerran tai pari yössä. Vika on siinä, että olo tuntuu väsyneeltä koko päivän. Vasta illalla piristyn. Yllättävää kyllä, haittavaikutuslistan miedoimmat oireet ovat tulleet tutuiksi. Ei mitään erityisen pahaa. Ahdistusta ei ole paljoakaan ja se menee ohi helpommin kuin ennen. Ja mikä parasta, toimintakyky on suhteellisen normaali. Jaksan huolehtia hygieniasta, pystyn menemään kauppaan ja tekemään tavallisia asioita. Tosin edellisiltana olin erittäin levoton ja koin jonkinlaista pakkomiellettä jäätelöstä ja siitä että on ehdottoman tärkeää saada sitä, vaikkei edes oikeasti tehnyt mieli. Muutenkin tuntuu hassulta, että r

Heräsin ainakin yhden kerran. Yhden muistan varmasti. Nukahtaminen meni myöhäiseksi kun katsoin Venla Gaalan. Ja jotenkin koko päivä on ollut tahmea. Sain siitä huolimatta käytyä kaupassa, tiskattua, siivottua keittiön pinnat ja tehtyä ruokaa seuraavaksi pariksi päiväksi. Jippii.

Heräsin 11. 56 7. 14 Jippii. Heräsin vain kahdesti/kolmesti. Eilen meni illalla vähän... Levottomasti. Olin saada kohtauksen kun ei ollut oikeanlaista jätskiä johon olisi ollut varaa. Äiti kyseli lääkkeen toimivuudesta ja siitä oonko syönyt. No, toimii se. Ei ainakaan nyt ole mitenkään rauhaton olo (tosin en oo noussut ees sängystä), mutta söin eilen tasan kuus leipää ja liikaa jätskiä. Jätskiäkin siksi että kun nyt olin kerran sen tötsän hakenut. En ees tainnu maistaa mansikkaa tai suklaata. Söin vaan järkyttävällä kiireellä. En meinannut ensin nukahtaa millään, mutta... Äiti sanoi että pitää ottaa aina samaan aikaan. Että varmaan heiton (Huldan kanssa leikkimisen) takia mun uni häiriintyi niin kovaa viime yönä. Ei sillä, ei tunnu pirteeltä vaikka miten yrittäis vääntää. Mutta ei ole tarvetta nukkuakaan. Okei, ihan vähän ehkä levoton olo. Mut on ehkä pikkasen jopa nälkä. Puuroaika.

Tänään ei pysty keskittymään. Makasin sängyssä ja katsoin jonkun ohjelman jonka nimeä en muista ja poistin sen tietty jo digipoksista. Pitäis etsiä kuvia uudelle ropehahmolle, mutta jotenkin jämähdän aina lukemaan jotakin muuta. Pitäisi auttaa Shirreä, mutten jaksa keskittyä siihen että ratkoisin ristiriitoja ja selittäisin toiselle osapuolelle taas kaikkea järkevää siitä miten pelaaminen tulee hoitaa. Haluaisin lähteä kauppaan mutten kuitenkaan halua. Se tarkoittaisi että pitäisi soittaa äidille ja pyytää rahaa jotta saa Rocky Road-jätskiä. Jota haluan nyt. nyt. nyt. nyt HETI. Herättyä ahdisti hetken mutta se meni ohi. Pelasin ja raivostuin koneelle kun se tilttasi pelin kesken taistelukohtauksen. Enkä tallentanut aiemmin. Vituttaa. Pitäisi mennä suihkuunkin. Mutta tahtoisin jätskiä. Pitäisi tiskatakin. Oikeasti ei ole edes nälkä. Mutta tahdon jätskiä. Vaikken luyultavasti söisikään sitä kun saisin sen. Mutta haluan silti. Ja haluan keittiön pöydän ja kaikkea.

Järkyttävän huono yö. Nousin kymmentä vaille kaksitoista. Ehkä tänään sujuu paremmin.

Heräily jatkui. Nukuin pidempään ja kävelin Hutskille. Olin hoitajalla puolitoista tuntia ja sain käskyn nostaa annosta 75mg:n. Ensi viikolla aika hoitajalle ja seuraavana päivänä lääkärille persoonallisuuskyselyn haastatteluosaan. Saa nähdä nukkuisinko nyt heräämättä. Viikko aikaa. Alkoholi luultavasti vaikuttaa mielialoihin. Sain sanottua sen tänään ääneen. Ja monta muuta pikkuista asiaa jotka tuntuu tosi oudoilta.

Heräillyt vähän väliä ja näin villiä unta. Ihan jumissa ku maksoin äitin laskut. Ei meinannu mennä numerot aivoihin asti. Onneks huomenna on aika sairaanhoitajalle.

Olo on kuin olisi krapula. Tänään vähän pahempi. Nukuin pätkittäin taas kerran. Näin unta et olin kaupassa ostamassa Ben ja Jerry'siä. Tänään taas toinen peliputki päälle. Dindin.

Heräilin yöllä. Muttei tuntunut kauhean väsyneeltä. Ei paljoakaan mitään oireita enää. Koko päivänä ei oo ahdistanut. Heräsinkin yhdeksän jälkeen.  Tuntuu normaalilta. Nyt unettaa. Nukahtamiseen menee vähintään 45 minsaa. Eilen yli tunti.

Nosto auttoi. Nukahdin vajaassa tunnissa, nukuin kymmentä minuuttia vaille 11 tuntia. Heräsin tosiasn kymmeneltä. Nyt olo on vähän hassu, mutta nyt pystyn puristamaan oikesn käden nyrkkiin kunnolla. Illalla sydän muljahteli jännästi ja sykki oikeen tuntuvasti. Kun nousin hetkeksi, jalat tuntui raskailta. Ehkä tää on enemmän mun annostus. Ei ainakaan nyt ahdista yhtään ja aiemmin se iski aamulla. On huomattavasti parempi. Tän piti lisätä ruokahalua mutta mulla ei oikeesti oo hirvee nälkä. Eilinen syöminen johtui siitä etten ehtinyt syömään päivällä. Ei tee mieli syyä aamupuuroa, mutta tiiän miten tärkee ois syyä aamusin. Sen jälkeen saan pelata. Se on hyvä houkutin.

Nostin annoksen 50mg. Katotaan jos tää yö sujuis vähän paremmin. Ainakin vähän jo huippaa.

Tän paskan piti auttaa nukkumaan. Oon heräillyt nyt neljä kertaa. Enkä osaa nukahtaa uudelleen. Ahdistaa kertaa kaksi. Aloin piristyä ilta kuuden jälkeen ja sain tehtyä ruokaa. Nukahin vissiin yheksän maissa ja tidididitii... Vittu. Vituttaa ihan saatanasti. Kroppa on väsyny enkä jaksa nousta ylös, mut mieli tekee jo vitun voltteja. En jaksais keskittyö edes. ... Suussa maistju taas paska ja on paha olo ja palelee ja kädet tuntuu hassuilta. Vielä ainakin 12 päivää edessä. Vittu.

"Loma" on ohitse. Reissasin onnistuneesti junalla Turkuun ja selvisin hengissä. Välttelin bussilla kulkemista niin paljon kuin pystyin, mutta täysi bussittomuus on Turussa paljon hankalampaa kuin täällä. Ensimmäinen viikko oli paljolti aaton valmistelua sekä hengailua Lindan kanssa. Haettiin veljen kanssa Raisiosta mikro (äidin joululahja) polkupyörä apuna. Menomatkan veli polki ja minä kävelin. Takaisin tullessa oli kummankin pakko kävellä. Saatiin aikaan jonkinlainen riitakin. Sen lisäksi loihdittiin L:n kanssa joulutorttuja ja pipareita. Possundaalit ottivat vallan! Muaha. (Omaan jonkinlaisen pakkomielteen piparipossuja kohtaan.) Jouluaatto meni onnistuneesti penkin alle. Kuten arvata saattaa. Joululahjaksi tuli sukkia (Lindan ihanat karkkivillikset, omnom. Mun aarre), heijastin (by Linda), ja kolme Stephen Kingin kirjaa. Kolme, tajuatteko? Kolme! Yksi on jo luettu, mutta sen jälkeen lukemisesta ei tullut enää mitään. Eikä sovi unohtaa että paljon, paljon suklaata. Jotka

Tyhjiö. Ahdistaa se että Shirre suuttui. Ahdistaa se, että sanoin tahallani ilkeästi. Ahdistaa se, ettei pitäisi ahdistaa koska se oli ihan oikeutettua. En tykkää siitä kun ihmiset on vihaisia enkä lopulta tiedä miksi ja miten. Tai tiedän mutten ymmärrä, koska mulla ei ole lupaa suuttua sellaisesta. Tai tuntea mitään. Siitä että vaietaan, tiuskitaan ja tehdään mun olo epämukavaksi. Joka kerta. Tai siitä että tuntien työn jälkeen vain huomataan epäkohdat. Tai siitä että huomautetaan asioista vaikka yritän tehdä niiden eteen töitä. Tuntuu että olisi parempi olla hiljaa, yksin ja välttää ihmisten seuraa. Koska ihmistem kanssa kaikki on monimutkaista ja kuluttavaa. Kun ei tiedä mitä toinen haluaa vaikka kuinka yrittää. Suurimmaksi osaksi ajattelen että "se on sejase ja ihan turha edes sanoa, se on aina sellainen." Ja on lohdullista että Niksu ja J ja N ajattelee niin musta. Kun en jaksakaan vastata puhelimeen tai kun makaan sängyssä enkä jaksa kommunikoida järkeviä. Kun en

En pysty nukkumaan. Kävelin järjettömässä lumi/räntätuiskussa Impparille ja takaisin, eikä auttanut mitään. Pari varvasta kaipaisi laastarointia, muttei ole laastaria. Tuntuu yhä siltä ettei saa henkeä ja vaikka miten yritän toistella J:n sanoja että täytyy ajatella itseensä niin... Silti tuntuu että pitäisi vaan olla ja kestää. Kyllä äiti tietää miks lähden. Se ei ole sanonut mitään vaikka olen rampannut öisin ulkona. Tarkistanut vaan että oon tullu takasin. Yritän olla kiltti, mutta toisaalta olen taas vihainen koko maailmalle. Ei-mistään. Googlasin vääränlaisia asioita. Pah, olen googlannut jo monta päivää. Ehkä seuraavalla kerralla tulen vain viikoksi. Silloin kukaan ei pety eikä odota multa mitään. Täytyy vielä pestä äidin peitto ennen lähtöä. Ja lukea kirja. Mutten pysty keskittymään enää. En pystynyt katsomaan telkkariohjelmaakaan loppuun. Vittu että on perseestä olla minä. Kunpa voisin siirtää edes osan tästä olosta jollekin toiselle.

Veli lähti kotiinsa. Shoppailin kengät ja tuliaisia ja ruokaa. Eilinen oli hämmentävä päivä. Ja osittain siksi päätin että on parempi lähteä aiemmin. Kotona voin käyttäytyä ihan kuten haluan, aloittaa Ketipinorit ja toivoa ettei niistä tule kauhean huono olo. Ja että ne ehkä helpottaisi ahdistusta. Äiti on vähän pettynyt, mutta yritin selittää että on parempi että oon yksin silloin kun aloitan. Äidistäkin lopulta oli parempi että aloitan aiemmin. On kuitenkin viikko aikaa ennen kuin on aika polille. Sanoin eilen N:lle olevani kateellinen veljelle, joka ei tunnu ajattelevan muita vaan tekee asiat kuten haluaa. Ja mä pyörin taas ja revin hiuksiani irti koska tuntuu syylliseltä, vaikka ei pitäisi. Aivan sama kuin silloin kun tulin kipeäksi. Aivan sama kuin silloin kun sanoin etten jaksa. Väsyttää ja pitäisi todellakin pohtia pakkaamista. Suunnitelma a:n mukaan lähtö olisi keskiviikkona kello 6.00. Saa nähdä. Luultavasti se menee iltapäivään...

Äiti teki veljjeä varten luumukiisseliä. Veli ei edes maistanut. Mulle tuli pahamieli. Ei nukuta enää. Tää päivä on ihan perseestä.