Väliaika
Paljon asioita tapahtunut. Ristiriitainen olo. On iloisia asioita, on surullisia asioita, on vihastuttavia asioita. Katsoin Yökylässä Maria Veitolaan jaksoa, jossa se vierailee Pilvi Hämäläisen luona ja jotenkin kolahti se ajatus, että elämä on tosi absurdia. Kaikkea sekaisin, eikä missään ole sinäänsä mitään järkeä. Tuntuu, että kaikki tän kuplan ulkopuolella odottaa, että pitäisi mennä kovaa eteenpäin. Ensimmäistä kertaa ikinä se ei ole äiti, joka sitä vaatii. Oon istunut sohvalla ja puhunut paljon asioista, joita tapahtui viimeisen kolmen kuukauden aikana. Ja ensimmäistä kertaa tuntuu, että se on vain kuunnellut. Ilman neuvomista, ilman mitään. Ja oon saanut olla niin vihainen, loukkaantunut, ei-urhea ja pettynyt kuin olen ollut. Istuin eilen K:n kanssa ja kerroin mitä tapahtui. Ehkä senkin takia, että tiedän sen kuvittelevan että onnistun, koska on ollut töitä ja kaikkea. Että ei aina mee niin hyvin. Ei oo mennyt pitkään aikaan hyvin. Sitten istuttiin hiljaa ja rakennettiin ostama