Virhemarginaali

26.11 Nukkumaan 22.jotain. 27.00 Herätys 13.00. Unta ihan liikaa. 28.11 Nukkumaan 3.30. Herätys 8.15. Unta 4,5 tuntia? 29. Nukkumaan 2.jotain. Herätys 7.50. Unta vajaa kuusi tuntia. Mahakivut oli edellisyönä ja eilen aivan tajuttomat välillä. Koko päivä meni osittain siinä että oli huono olo. Ja minähän tein sen! Soitin äsken terveyskeskukseen ja varasin ensimmäistä kertaa elämässäni itse ajan tk-lääkärille. Viikko täytyisi odottaa, mutta kaipa se on sen arvoista. Ainakin selviäisi ehkä mistä tää johtuu. Nyt on esitetty miljoona eri vaihtoehtodiagnoosia että tässähän alkaa tulla hulluksi. Mutta silti. Sain soitettua vaikka jännitti ihan sikana! H on ollut yötä ja on parannettu maailmaa iltaisin ennen sammumista. Keskiviikkona olin N:n kanssa shoppailukierroksella. En ostanut tosin itse mitään. Kiusasin lasta illan ja olin kamalan ilkeä Krista-täti. Muahaha. Ei, oikeesti oli tosi kivaa. Nam. Maanantaina viimeiset joululahjat (toivottavasti ainakin) ja... joo. En jaksa kirjoitt

23.11 Nukkumaan 16.jotain, heräsin 00.00 24.11 Nukkumaan 6.00, herätys 15.jotain. 25.11 Nukkumaan 6.30, herätys 10.30. Nukkumaan 20.jotain 26.11 Herätys 3.15 En saanut mitään aikaiseksi viikonloppuna, mutta eilen nukuin vaan nelisen tuntia. H ja Tyyne tuli ensin täällä käymään ja pääsin "kampaajalle", jonka jälkeen lähdettiin Tyynen kanssa puistoon riekkumaan. Oli tosi hauskaa, mutta mietin pariin otteeseen miten energinen ja vilkas lapsi voikaan olla. Sain vietyä soskanpaperit ja käytiin Niksun kanssa syömässä, Lidlissä ja tultiin hetkeksi mun luo istumaan ennen kuin lähdin saattamaan sitä Arbikselle. Heitin kolmannen Batmanin pyörimään ja katsoin sen ennen kuin nukahdin autuaasti kesken seuraavan leffan, jonka nimeä en jaksa muistaa. Tänään on aika Triangeliin ja pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja imuroida sekä tiskata. Täytyisi kirjoittaa myös hahmokuvausta ja viedä nuo perhanan roskat. On vain niin saamaton olo tällä hetkellä. Ei huvittaisi yhtään. 28.10

21.11 N:n luona. Heräsin kahdentoista maissa. Nukuin 12 tunnin yöunet. 22.11 Aamulla nukkumaan 11.30 ja heräsin hieman ennen neljää (22.11). Unipäiväkirjan kirjoittaminen on ahdistavaa. Vaikka miten yritän ajatella tekeväni sen itseäni varten. Inhoan taulukoita ja sitä että täytyy merkitä kaikki muistiin. Haluaisin pyyhkiä kaiken. Yhden valvotun yön ja päivän joka ei kaikesta huolimatta palauttanut unirytmiä. Sen, että herään auttamattomasti liian myöhään. Ja nyt nukuin liian vähän, heräsin fyysisesti pirteänä mutten saa aikaan mitään. En jaksa imuroida, tiskata, purkaa tavaroita, viedä papereita soskaan. Ahdistaa sinne meneminen ihan liikaa. Maanantaina olisi pakko. Pakko pakko pakko. Ahdistaa Triangeli-tapaaminen. Pitäisi pestä pyykkiä. Pitäisi tehdä roolipelijuttuja oikeasti. Koska... vaan pitää. Yritän kerätä itseäni viikonloppuna.

Koska tahdon pitää tauon muusta kirjoittamisesta joka syö aivot. Viisi hyvää asiaa itsestäni  Avoimuus Monimutkainen juttu. Olen huono tekemään aloitetta, mutta kun joku osaa ohjata hieman, ei mulla yleensä ole mitään vaikeuksia kertoa haluttuja asioita ja myöntää omia mokia. Mikäli toinen osapuoli osaa myös suhtautua kaikkeen asiallisesti. Mä en tuomitse kovinkaan helposti sellaisia asioita, joista en tiedä oikeasti yhtikäs mitään ja luon sen mielipiteen vasta vähän myöhemmin. Itsenäisyys Koska K eilen muistutti mua hatun nostamisesta itselle, tää onkin hieno paikka. J ja muutama muu muistaa pikku-Kisun, joka ei ollut yhtään itsenäinen ja roikkui vain muiden perässä. Mä olen oikeastaan ylpeä siitä että osaan olla yksin, kykenen tekemään asioita itsenäisesti ja ilman että mun ympärillä on kokoajan ihmisiä. Mä olen myös oppinut hyväksymään paremmin sen että on tilanteita ja asioita joista ei selviä ilman apua enkä enää Pikku-Kisun tavoin häpeä sitä yhtä paljon. Tää on yks näis

Mun piti kirjoittaa teille reissusta, mutten jaksa. Lyhyesti sanottuna oli kivaa nähdä kavereita ja tutustua uusiin ihmisiin. Kuitenkin reissu sai mut myös miettimään ihmissuhdeasioita jollakin tavalla ja olen hieman hämmentynyt kun en tiedä mitä tehdä. Tänään (eilen siis) olin Klaarassa käymässä. Puhuttiin niin monista jutuista, etten muista puoliakaan. Mun pitäisi pitää unipäiväkirjaa... Inhottaa vaan sinne kirjoittaminen kun olen vieläkin hereillä, vaikka nukuinkin vain nelisen tuntia ennen kuin oli pakko nousta laittamaan itseäni valmiiksi. Mutta kuten K sanoi, mun pitäisi nostaa itselleni hattua että nousin väsymyksestä ja vitutuksesta huolimatta. Mun pitäisi oikeasti pohtia miksi mä pelkään niin kovasti mokaavani asioita, mutta on tosi vaikea sanoa ääneen asioita. En tiedä osaanko edes kirjoittaa mitään niistä. Suurimmaksi osaksi mun kaikki pelot liittyy ihmisiin ja siihen miten ihmiset reagoi ja miten ne näkee mut. Ehkä mun suurin ongelmani kuitenkin on se, että haluaisin o

On ollut niin tajuttoman hauskaa vastoinkäymisistä huolimatta. Pitkästä aikaa tavannut vanhoja kavereita ja viettänyt laatuaikaa äidin kanssa. En haluu lähteä huomenna kotia! Ps. Kirjoitan myöhemmin lisää...

Muutaman tunnin päästä on lähtö veljen luokse Poriin. Sitä ennen täytyy hoitaa vielä muutama juttu. Yksi tekemätön juttu oli isänpäiväkortti. Mikäli muistatte pikku pojan, jonka ristiäisiä vietettiin hetki sitten, olen tehnyt samanmoisen kortin kyseiselle pojalle, mutta eri värisenä.  Tänään vielä nappaan veljen nimen korttiin ja se on siinä. (Rehellisesti sanottuna, oli pakko askarrella itse, koska rahatilanne ei ole kovinkaan hyvä ja tämä sitten oli tällainen viimehetken projekti.) Nukuin pari tuntia iltapäivällä. Niksu tuli tuomaan vara-avaimen ja käytiin kaupassa. Ostin Suomileijona collarit. Ihan vain siksi että ne oli ainoat mitä löysin kun kriteerinä oli edullisuus ja pehmeys. Nyt pitää alkaa pukemaan ja käydä viemässä vara-avain H:lle ja sitten saakin jo aika pian suunnata kohti Matkista. Sunnuntaina siirryn Turkuun, joten varautukaa että ilmaannun kiusaamaan teitä... Haha. Oikeesti taidan sammua tänään aikaisin.

Voisinpa sanoa että menee hyvin. Rehellisesti on myönnettävä että olen elänyt pitkälti omassa fantasiamaailmassani ja hetkittäin palannut todellisuuteen. Kyllä, olen ottanut kontaktia ihmisiin ja puhunut selväjärkisesti, mutta kuitenkin loppujen lopuksi suurimman osan päivästä olen viettänyt aina paikoissa nimeltä Kandahar, Iberia, Quaey, Keski-Maa ja Lontoo. Ensimmäiset kolme liittyvät erääseen pimeään, epäonnistuneeseen haltia/vampyyriroolipeliin, jonka maailma lähti lapasesta jo heti alussa ja muodostui enemmänkin komediaksi. Kuitenkin päässäni se pysyy kasassa jotenkin. En ole jaksanut kirjoittaa tai vaivata päätäni pelaamisella kuin hetkittäin. Tunnen epämiellyttävää syyllisyyttä kun en pysty kirjoittamaan peliviestejä tai eläytymään muihin hahmoihini kuin pääasiassa Hortenseen, Rhianiin, Aramintaan tai Arandaan. Vältän ajattelemasta oikeasti tärkeitä asioita, tupakoin aivan liikaa ja kroppa kipuilee. Olen tutustunut kirjaan nimeltä "Lukion psykologia 1"ja pohtinut a

H soitti aamulla ja herätti aamukahville. Oli oikein kivaa pitkästä aikaa käydä jossakin ulkona. Ja käytiin ihan kahvilassa, vaikka mua sisäisesti kyllä jännitti ihan tajuttomasti. Apteekin kautta himaan. Paiseet on uusiutuneet ja mulla on nyt toisessa jalassa kaksi mahdollisesti alkavaa yksilöä. Oon saanut pidettyä ne hallinnassa desinfioimalla niitä käsidesillä mutta nyt ostin ihan näihin tarkoitetut aineet apteekista. Betadinen pitäisi desinfioida ja toivottavasti ainakin ennaltaehkäistä noiden kasvamista. Ja tosiaan kyllä, taas sisäreidessä, lähellä nivusia. Kivaa. Desinfiointiaine on mun kaveri muutenkin, mutta jos tuo voidemainen nyt auttaisi vähän enemmän ja helpottaisi oloa (mm. kävelyä). Ainakin kipu on nyt hävinnyt kymmenen minuutin jälkeen. Ketuttaa vain että Betadine värjää vaatteita enkä nyt oikein pysty suojaamaan reisiä koko siltä alueelta missä noita mahdollisia alkavia on. Tai siis joo, onhan se mahdollista että osa noista on vain finnejä ja nuo kolme (se vanha +