Virhemarginaali

Kirjoittaminen tarkoittaa ajattelemista. Dokumentointia. Näin olen joskus ajatellut (eli aivan väärin ja nolosti). Näiden ajatusten pohjalta tein ratkaisuni silloin (voi miten sitä onkaan ollut tyhmä) joskus. Joskus harvoin joku toinenkin ajattelee samoin ja syntyy kosketuksia. Hipaisuja tai läimäisyjä. Joku toinen ajattelee myös (miksi ihmeessä neljäs sormi on nimetön?) ja etsii vastausta.  Kirjoittaminen on jakamista. Huonojen päivien aaveita, jotka vain hän (joka tietää) voi tietää. Hyvien hetkien haamuja, jolloin kaikki on ihan okei. ( Kun jalkaa ei särje, migreenin haamusärky katoaa, uudet lenkkarit on jalassa hyvät.) Ikävystyttäviä kirjaimia, kun täytyy näyttää että hamsteri elää. Hurraa! Kirjoittaminen tarkoittaa elämistä omissa tai toisissa saappaissa. Joskus molemmissa samaan aikaan. 

Rinnassa haava. Ihottuma. Mikälie. Kipeä silti. Jospa se on syöpä. Tai sitten vain hiertymä uusista rintsikoista. Tai allerginen reaktio. Tai ehkä jokin uusi ihosairaus. Tai jotakin mistä en tiedä mitään. Poissa silmistä, poissa mielestä. En katso peiliin. Puen rintsikat.

... on seistä kolmen koivun välissä, hyppynaruvankilassa ja kauhistella lasersädeseiniä, kuravelliruokaa ja hirmuisia vartijoita. ... on istua pulpetissa ja pelastaa karkaava kuminauha keskeneräisestä rannerenkaasta.  ... on pelata Chocoa ja valita tahallaan kärpänen. ... potkia palloa asvaltilla ja sopia maalien paikoista.  ... istua portailla ja syödä kukkasalaattia ja hiekkaa muovilautaselta.