Virhemarginaali

Muutto on viimesilausta vaille valmis. Ja se viimesilaus on asunnon avainten palauttaminen. Olen rättipoikkiväsynyt, mutta silti niin onnellinen uudesta, upeasta asunnostani. Asiat lopulta järjestyivät nopeasti, kiitos siitä kuuluu kolmelle ihmiselle. Muuttokin saatiin hoidettua Äitieläimen ja äitieläimen äidin avustuksella melko mallikkaasti. Jupiterin muuttopalvelukin toimi tehokkaasti. Se kuusi vuotta käyttämättä ollut pyykinpesukone toimii mainiosti ja L jo ihmettelikin miten joku voi niin pitää pyykinpesusta. Koittakaa itse elää pesutuvan varassa se kuusi vuotta. Äiti on osallistunut innokkaasti uuden kodin sisustamiseen ja ideointiin sekä suunnitellut vaikka mitä pääni menoksi. Tuntuu vapauttavalta vaikka viimeiset kaksi kuukautta onkin ollut stressintäytteistä aikaa. Olen nauttinut paljon pikkuneidin seurasta, pohtinut omia toimintatapojani ja löytänyt täysin uusia ulottuvuuksia itsestäni. Varmasti jokainen uhmaikäisen/ikäisten kanssa työskentelevä tai itse kasvattaja, löytää ni

Muutto torstaina, siivous perjantaina. Viikonlopuksi uuteen asuntoon. Miten ihmeessä kesytän tän kaaoksen huomiseen mennessä ja laitan kaikki tavarat kasaan...

Stressaa niin etten pysty nukkumaan. Huomenna muuttokuljetus pesukoneelle ja vuokrasopparin tekeminen. Oon väsynyt mutta en taas kuitenkaan. Tuntuu ettei tää lopu koskaan. Oon väsynyt, mutta yritän pitää itseni jotenkin vaan pystyssä. Liikkeessä. Keskittyä kaikkeen muuhun paitsi siihen että nukun päin vittua, en käytä lääkkeitä oikein ja välillä en tiedä mitä hittoa oon tekemässä. Kaiken suhteen. Jonkin aikaa tuntuu selvältä ja sit taas ei. Muksu pakottaa ajattelemaan mutta eilenkin äiti lopulta sanoi puhelimessa muutaman valitun sanan siitä miten väärin toimin. Ja ei siinä, se oli oikeassa. Mutta jotenkin ei vaan ollut mukana kaikella ajatuksella. Ei vaan jaksanut ajatella järjellä. Tein korjausliikkeen ja se siitä. Homma hoidettu, paljon yksinkertaisemmin kuin ajattelin. Tunsin itseni vain niin helvetin tyhmäksi. Tahtoisin itsekin vain heittäytyä lattialle ja huutaa, itkeä ja raivota. Ihan vain koska en jaksaisi ajatella sitä miten ja mitä sanon ja kehitellä uusia tapoja itseni h

Kirjoitin soskaan yhden arkin mittaisen kirjeen. Tuntui hurjan pelottavalta antaa se virkailijaille. Kaikki on vielä kesken. Viime viikolla kun maksoin vuokran, tajusin että tämä on viimeinen vuokra tähän asuntoon. Ensi kuussa maksan vuokraa aivan muualle. Odotan yhä takuuvuokraa, eikä ennen sitä tapahdu yhtään mitään. Jotenkin hämmensi kirjoittaa "Minä ansaitsen tämän muuton". Vaikka oikeastaan ansaitsenkin sen. Äiti puhui tulevansa huhtikuussa, Shirk toukokuussa ja L&O joskus kesällä. Äitikin meinasi tulla kesälomallaan vielä uudelleen ja vähän kyseli aionko tuoda pikkuneidin Muumimaailmaan. En tiedä. Aivot ovat nyt muutossa ja suurissa muutoksissa. Lähipiirin elämäkin vaikuttaa oudon suuresti kaikkeen ja olen yrittänyt miettiä sopivia suhtautumistapoja ja muistellut omia kokemuksiani ja sitä miten olisin leikki-ikäisenä toivonut tunteeni vastaanotettavan. Vaikka olenkin monesti miettinyt miten olisin halunnut äidin toimivan joissain tilanteissa (toisin), en kuitenk

Vaikka suurin osa muutosta tapahtuukin omin (ja kaverin) hartiavoimin ja kaverin sukulaisten avulla, tarvitsen silti muuttoapua. Yhden pesukoneen ja täyspuisen sängynrungon kantaminen on hyvin hankalaa vaikka kantajina onkin kaksi Peppi Pitkätossua (ainakin melkein). Tajusin että tänään on jo kymmenes päivä, enkä ollut tehnyt muuttoavun etsinnän eteen yhtään mitään. Toivoin että saisin yhdellä puhelinsoitolla sovittua jotakin, koska päivä oli suhteellisen avoin. No, eipäs mennyt niin. En ole koskaan eläessäni saanut näin huonoa asiakaspalvelua. Vaikka kuinka yritän pinnistellä, en ole tuntenut itseäni niin turhautuneeksi kuin tunti sitten. Soitin firmaan, josta olin saanut suhteellisen hyvän vaikutelman. En ole ikinä ennen joutunut sopimaan mitään muuttoasioissa joten olin aivan hukassa siitä että mitä muuta täytyisi tietää kuin hinta, saati että mitä kaikkea muuttofirman tarvitsee tietää. Soitin, en saanut vastaukseksi oikeastaan mitään. En edes "No tuota, nyt ei ole kalenteria t