Joku viisas sanoi kerran, että itsensä tutkimisella ei voi kuin satuttaa itseään. Ja se on totta. Mutta jotta voi rakentaa, on ensin tuhottava kaikki. Sitten pala kerrallaan, surkealla liimapuikolla, liimata kaikki paikoilleen. Liima ei ole aluksi kestävää. Ei lainkaan kestävää. Menee vuosia ennen kuin saa edes perustuksen pysymään pystyssä. Ja sen jälkeen alkaa loputon hiominen. Yhteiskuntakelpoisuuden tavoittelu.
Tekstit
”Kun mä kuolen, mä haluun että mut tuhkataan, mutta että mulla ois hautakivi.” ”Lukeeko siinä se ’Game over’?” ”Ei, se on pino kirjoja, ja siinä lukee ”Maailman mahtavin Guru, 1991- mikä-vuosi-sitten-onkaan.” ”Entä ’Game over’?” ”Sen voi laittaa sinne loppuun. Mutta onko se game over, jos päätyykin Nangialaan?” - Kesäkuu 2017
Ahdistaa. Ei ahdista. Ahdistaa. Sakset. Tuntui hetken elävältä. Yritän kirjoittaa, mutta en osaa kuvailla sitä. Miltä tuntuu herätä parin tunnin välein pitkin yötä. Tai pyöriä tuskallisesti sängyssä, tietoisena siitä että kello lähenee herätyskellon soimista minuutti minuutilta. Eikä pysty silti nukkumaan. Miltä tuntuu kun oma raivo on repiä riekaleiksi sisältä. Ja miten tyhjältä tuntuu kun on sanonut sen, mitä ei pitänyt sanoa ääneen. Koska sensuuri petti. Koska ei pystynyt pidättelemään. Mikään ei tunnu niin hyvältä. Niin hyvältä että sillä olisi arvoa. Kaikki on lahjoitettavissa pois. On vain ajan kysymys koska putoaa kuoppaan. Kovaa. Niin että keuhkot tyhjenevät ilmasta.
My head is a very dark place
Ensi viikolla on syysloma. Hommat on hajallaan. Pitäisi lähteä työssäoppimiseen, mutta pää on räjähtämispisteessä. Väsyttää niin kovasti, mutta aivot kieltäytyvät yksinkertaisesti sammumasta. Saatiin jo heti elokuussa projekti, jossa pitää perustaa päiväkoti. Kuulostaa kivalta. Kuulosti kivalta. Mutta työmäärä sai motivaationkin katoamaan. Kun täytyisi tehdä myös muita tehtäviä. Iski stressi. Ja me kaikki tiedämme mitä siitä stressistä seuraa. Nukun huonosti, tiuskin, käyttäydyn ikävästi. Yritän pitää filtterin päällä, jotta suusta ei tulisi ihan mitä sattuu. Ja silti sieltä tulee. Tunnilla vakiolauseita ovat: "Ei kiinnosta", "En jaksa", "Ihan sama", "Tää on tyhmää" ja "Ihan paskaa koko homma". Motivaatio on lomalla. Ei tietoa koska palaa. Hirvittävä raivo ja kiukku, vaikka ei ole syytä. Reagoin vahvasti joka ainoaan asiaan. En jaksa keskittyä. Taustaäänet häiritsee. Miten mä selviän työssäoppimisesta kun jo neljän tunnin koulupäivä