Virhemarginaali

En saa nukuttua. Sitten kun nukun, en nuku hyvin. Olin Nikin luona. En olisi varmaan muuten päässyt kauppaankaan. Pitäisi siivota koska tyyppi voi haluta esitellä kämppää yhtäkkiä. En jaksa. No menihän se ihan hyvin, kuukauden. Vittu. Mua ahdistaa, mutta en oikein tiedä miksi. Harkitsin Ketipinorin ottamista, mutta ajattelin että jos odotan vielä. Virhe , luultavasti. Mutta toisaalta en edes jaksa välittää niin hirveästi. Oon liian väsynyt. Ja päivällä liian levoton enkä saa tartuttua asioihin kunnolla kuin hetkittäin. Oon ehtiny ampumaan itseni useamman kerran neljässä ja puolessa tunnissa. Eikä sille ole mitään syytä. On vaan paska olo enkä osaa helpottaa sitä enää.

Tärkein asia joka täytyy kirjoittaa, jotta muistan. ---------------- Mulla on huono omatunto koska sanoin ei. Vaikka se oli oikein. Joten Krista, kun luet tätä myöhemmin: Vaikka se tuntuu paskalta ja tunnet pettäväsi jonkun luottamuksen, muista että se on tärkeää. Koska ET ole itsestäänselvyys. Koska ANSAITSET kunnioitusta siitä mitä teet. Se että sanot ei, tarkoittaa että KUNNIOITAT itseäsi. Ja itsensä kunnioittaminen on tärkeää. Jos et olisi lakannut kunnioittamasta itseäsi, et olisi päätynyt tähän. On okei olla väsynyt. On okei olla pettynyt. On okei olla kiukkuinen. Ajattele nyt, sitähän sä olet opettanut lapsellekin. Toimi sen mukaan. Sä olet päässyt tähän itse, omalla työllä. Vaikka se on ollut vaikeaa. Sä olet selvinnyt silloinkin kun muut jätti yksin. Joten sä PYSTYT ja SAAT sanoa että sulla on muuta. Että sä et ole käytettävissä. Eikä siitä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa. Mutta koska kuitenkin tunnet mitä tunnet, se on okei. Se on tunne, jonka yli pääset. Koska oot i

"Ajattele että sun elämässä on juuri noi kolme ihmistä jotka ajattelee sun parasta, sun etua ja sun onnellisuutta, silloinkin kun et itse tajua mikä on sun parhaaksi." "Ajattele miten eri tavalla tää vuosi on alkanut, verrattuna viime vuoteen." "Se että sä olet noin vihainen, kertoo siitä että välität. Mutta onko se sen arvosta?" "Ihan kuten sanoit. Vaatii aikaa ymmärtää ja sisäistää elämänohjeita. Ja toimia niiden mukaan." "Anteeks, muista mitä lupasit..." "On varmasti vaikeaa kun ainoa tukipilari päättää kadota. Mutta varmaan vielä vaikeampaa oli yrittää olla tuntematta mitään." "Mut eikö oo hienoa että on olemassa joku joka voi vaan sanoa että tiedän ettet tykkää kun sanon näin, mutta sanon sen silti." "Joskus sitten sä huomaat ajattelevas että tänään on hyvä päivää aloittaa tää homma. Mutta ihan kuten se sanoi, ei sillä ole kiirettä." "Mä oon tosi ylpee susta!" "Kun me puhuttiin

Hyvää ihan uutta vuotta. Tuntuu oudolta että syksy on kuin onkin ohi, vaikka hetkittäin tuntui ettei se lopu ikinä. Edessä on uusi vuosi ja kevät. Joululoma ei sen sijaan tuntunut tavanomaisen pitkältä vaan oikealta lomalta. Kirjoitin viimeksi kirjoittamisesta. Löysin aivan uusia oivalluksia kun loman aikana tartuin kirjoihin ja löysin sen minkä olin kai parin viime vuoden aikana luullut kadottaneeni täysin: Lukemisen ilon. Oli mahtavaa huomata että pystyn yhä nauttimaan ja tuntemaan iloa kirjoista ja hyvistä tarinoista. Ja kun olin löytänyt tämän, löysin myös ilon luoda omaa, uutta tarinaa. Aivan sattumalta. Bibliophile-piireissä tuntuu aivan omituiselta että joku voisi kadottaa lukemisen ilon, mutta niin vain kävi. Vaikka toisaalta, elin vuosia niin että olin kadottanut täysin kaiken elämäniloni. Nyt vasta olen löytänyt ja saanut osan siitä takaisin. Ostin joululoman aikana kahdeksan uutta kirjaa. Olen myös jakanut lukuiloa pikkuneidille. Käsitin lukeneeni tälle aivan vääränlaisia ki