Virhemarginaali

Kaikki jotka nyt vähänkin on blogia lukeneet, ovat saattaneet päätellä Vihtorin hienon taipumuksen remmirähinään. Jippii. Paljon noloja tilanteita takana.  Mutta täytyy silti nostaa hattua. Nyt pääasiassa ongelmia on vain, jos toinen koira ärhentelee ensin. Ja Vihtori suurimmaksi osaksi osaa jopa lopettaa haukkumisen ensin. Kyllä, olen juuri se ämmä Olympialta, joka ei jaksa sanoa koiralle sanaakaan kun se rähjää vaan vetää sitä törkeästi perässään, tilanteen ohitse.  Mutta sitten te kivat koiranomistajat, jotka puhutte puhelimessa, pidätte pikku kullanmurunne pitkällä ettekä lainkaan seuraa... Voi, miten te voittekin luottaa noin paljon muihin koiriin? En luottaisi. En luota edes omaani.  No joo. Ei tulisi mieleenkään päästää Vihtoria haistelemaan muiden koiria. Ohitustilanteissa mennään vain ohi. Muutaman kerran on sattunut sopivasti tapaamaan jonkun koiran, jonka kanssa Vihtori on riehaantunut leikkimäänkin ja silloin tekisi mieli tanssia alasti keskellä kaupunkia ihan

Piirsin tuon joskus kauan sitten, mutta tein siitä uuden version. En tiedä tarvitseeko tämän taustaa sen enempää selventää. Siihen käy lähes kaikki.

• Vaikka kuinka ajatteletkin, ei se hiljaa oleminen tee susta yhtään parempaa ihmistä. • Eikä se lintsaaminen auta mitään. Ne ongelmat on kohdattava joskus. • Äläkä kuuntele sitä kuinka äidin mielestä sun kaverit on paljon parempia kuin sinä. Ei ne ole. Muutaman vuoden päästä sä olet paljon fiksumpi kuin ne, jotka ryyppää rahansa ja elämänsä jonnekin helvettiin. • Turhaan valitat isoista tisseistä, näkisitpä ne nyt... -.-' • Usko tai älä, mutta asioilla on tapana järjestyä. • Ja se että sulla ei ole poikaystävää, et saa rippilahjaksi tonneittain rahaa tai pääse sinne kielimatkalle... ei ole maailmanloppu. • Ja mikä tärkeintä. Et ole lihava. Ei tarvitse juosta henkihieverissä iltalenkkejä kaatosateessa. Ja syö. Syömättä oleminen ei ole kovinkaan fiksu ajatus. Usko vain, myöhemmin olet todellakin lihava. • Lohdullista on, että saat sen koiran josta unelmoit. Valitettavasti se ei ole Jackrusseli eikä labradorinnoutaja vaan sekarotuinen ongelmakoira jolla on pää yhtä s

Mä olen jo monta kertaa aloittanut kirjoittamisen, mutta jättänyt joka kerta kesken. Viimeisen kahden viikon aikana on tapahtunut vaikka ja mitä. Olen ollut jostain syystä järjettömän itkuherkkä vaikkei mitään niin ihmeellistä ole tapahtunut. Ahdistaa syksy. Olin työkkärissä viime viikolla ja elokuussa sitten alkaa tapahtua. Viimeistään syyskuussa joudun/pääsen töihin. En tiedä kumpaa se on. Hetkittäin olen iloinen siitä että viimeinkin tapahtuu jotakin, mutta toisaalta pelottaa ja ahdistaa aivan tajuttomasti. Mennä ulos ovesta. Silloin kun on huono päivä. Mua ahdistaa se, mitä ihmiset odottaa multa ja se että mun pitäisi. Se, että mun pitäisi olla vahvempi ja kovempi. Pitäisi sanoa ei. Pitäisi ehkä huutaa joskus suoraan päin naamaa mitä ajattelen. Mutta jälkeenpäin kaikki fiilikset tuntuu typeriltä ja lapsellisilta. Ei ole niin helppoa ja täytyisi ymmärtää ja olla. Ja yrittää keskittyä turhiin asioihin, jottei tarvitse ajatella. Itkin pari iltaa sitten sitä että roolipelihahmot

Ensi viikolla olisi kahden lapsen synttärit. Olin jo erittäin valmistautunut kunnes sain tietää että synttärisankareita onkin kaksi. Jos tahdot jättää yllätykseksi mitä on tulossa, älä katso alemmas. Autokortti pojalle. Äitini valmiista lorukorttimallista muokattu kaksiosainen kortti. Lorun repäisin Positiivarien värssypankista. Tytön kortti, joka oli valmis jo pari kuukautta sitten.  En omista mattoveistä, joten kynsisaksilla sai aikaan ihan siedettävän tuloksen. Hiirulaisen hieno maja <3 Mulla on jonkin sortin viha-rakkaussuhde askarteluun. Toisaalta vihaan pientä näpertelyä ja leikkaamista, enkä omista yhtä vakaita käsiä kuin äiti (alemmuudentunnetta...). Mutta toisaalta taas jollakin tavalla se on kivaakin. Vähän kuin kotisivuja vääntäisi kun yrittää saada sopivan värimaailman ja siistin näköisen lopputuloksen. Harmittaa etten tajunnut ottaa kuvaa poikavauvan kortista... Pojan kortti on tehty vain siitä mitä materiaalia nyt sattui olemaan,

... koska en jaksa kirjoittaa teille kuulumisia. Ja jaanpa teille nämä kaksi. Ylempi on ropehahmo Vicky, joka näyttää ihan liian nätiltä ja alla tuleva hahmoni, joka taas näyttää ihan liian hoikalta, mutten jaksanut enää.

Not Safe RPG Seiffi on viimein saanut uutta ulkoasua ja uusia lisäjuttuja ja kirjoittelin eilen tekstejäkin tarkemmiksi, että jos vaikka niistä jotakin hyötyä olisi. Toivottavasti vain saataisi uutta porukkaa mukaan. Ja hei, jos ulkoasu ei miellytä, niin vaihtoehtoja on muitakin... Pääasiassa olen siirtänyt nyt kaiken kotisivuilta foorumille, jotta päivittäminen olisi helpompaa. Periaatteessa siis kotisivuista luopuminen olisi kannattavaa, mutta toisaalta taas monet listat vaativat kotisivut, joten saa nyt jäädä. Ja onhan tuo kuitenkin pelaajille kivaa kun ei tarvitse pomppia kotisivuilla ja foorumilla. Kaikki löytyy nyt samalta sivulta. Ja nyt on tosiaan käytössä Altereita, joiden kautta pystyy pelaamaan oman hahmon nimellä. En tosin tiedä, tahdonko tehdä siitä pakollista, ainakaan niin kauan kun Alterit on betaversiona. Eikä se tosiaan mitenkään erityisen hieno systeemi ole, mutta paremman puutteessa... Lauantaiyönä olin lapsenvahtina ja kirjoittelin lukujärjestystä ilois

Mulla ei oo ollut yhtäkään lapsuuskuvaa koneella (ne kaikki on jossain kuusessa, yllätys?), joten nyt koin tarpeelliseksi ottaa pari 1994-1996 vuoden kuvaa ja valokuvata ne. En jaksanut tosiaan alkaa elvyyttämään äidin Canonia jota on käytetty viimeksi varmaankin vuonna 2010... Muumimaailma <3 Olisko Särkänniemi. Ähähä vaadin joululahjaksi mini-imuria. En edes leikkinyt sillä. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä... Jenna ja Pikku-Kisu <3 Tosiaan, mulla on valokuvia siitä asti kun oon syntynyt... Ja albumeita on vissiin nyt jo kuusi... Olin joskus linssilude. Nykyään taidan olla enemmänkin kameran takana.

Viikko vierähti nopeasti lääkärissä käydessä (hammaslääkäriä ym. tarkastusta), L:a ja O:a treffaillessa, kotikotona istuessa ja uimassa. Aikaisemman postauksen jälkeen kävimme vielä toisenkin kerran Maskussa uimassa. Maanantai meni matkustellessa ja L ja O ottivat mut mukaansa Cittariin, josta löytyi L:n ansiosta Huldikselle synttärilahja. Velikin sai raparperia. Niin, ja tietenkin maistelin veljen valmistujaiskakkuja. Tiistaina istuin hammaslääkärissä (ei reikiä) ja toisella lääkäriasemalla selvittelemässä ihan muita juttuja. Päädyin siihen että koko Turku on ihan perseestä kun ketään tuttuja ei tule vastaan. Keskiviikkona oli paljon odotettu L:n ja O:n luona vierailu, jonka aikana syötiin hyvin (perunanyyttejä, makkaraa, pihviä ja salaattia) ja lähdettiin sinne uimaan. Pelattiinhan me myös Afrikan tähteä. Torstaina istuin suuhygienistillä hammaskiven poistossa ja kävin kummitädillä, joka osti mulle uudet kengät kolmellatoista eurolla. Niistä ei ole kuvaa, en ole jaksanut viel

Ensi viikolla kirjoittelen paremmin, mutta pakko nyt kuitenkin kertoa, että talviturkki on heitetty pois in ex tempore reissulla Maskuun. O:n uimahousut meinasi tippua ja toppikaan ei tykännyt musta, mutta oli kamalan hauskaa L:n ja O:n kanssa. Nyt veli paistelee tuolla kanaa ja meikä väänsi salaatin, koska taas on kauhea nälkä vaikka L:n herkkupöytä ei jättänytkään yhtään tilaa mahaan kun siihen pääsi istumaan. Nälkä kasvaa... uidessa. PS. En ole uinut neljään vuoteen (ainakaan), joten tämä olkoon aika historiallinen hetki. PSS. Lindan kutomat villasukat <3

Kun sitä uskoo että kaikki on lähestulkoon pakattuna ja tämäpä oli tällä kertaa helppoa, sitä huomaa kohtaavansa erittäin suuren ongelman... Vihtori on sitten piilottanut johonkin mun kengän. Tai sitten vain olen yliväsynyt ja keskittymiskyvytön syötyäni kolme päivää hapankorppuja ja voita. Yö tuntui muuten erittäin pitkältä kun oli nälkä ja odotti kaupan aukeamista. Tunnin päästä on tarkoitus istua bussissa kohti Turkua ja menenpä sitten pelkillä krokseilla. Hieno homma. Noh, parempi sekin kuin paljain jaloin. Mun alkuviikko on buukattu täyteen. Tänään olen kotikodissa hyvällä tuurilla puoli kolmelta. Huomenna on tarkoitus käydä lääkärillä (x 2) ja shoppaamassa synttärilahjat ja toivottavasti mulle caprit ja teepaita. Ja ne kengät, jos vain jostain saa halvalla jotkut kämäset kangaskengät edes. Keskiviikkopäivän olen pyhittänyt vain ja ainoastaan L:n ja O:n luona kyläilyyn. E, ole kiva ja soittele mulle vaikka torstai-aamulla/iltapäivällä niistä kirjoista/leffoista niin sovi

Mun pitäisi tiskata ja pakata ja siivota. Huomenna tähän aikaan pitäisi kaikki olla valmista, jotta voin vain viedä koiran ulos ja lähteä odottamaan bussia. Mua ahdistaa joka kerta yhtä paljon tää lähteminen, mutta sitten kuitenkin toisaalta tahdon mennä. Huomenna en ole varannut itselleni mitään tekemistä. Ajattelin että olisi kiva olla kotikodissa. Ellei joku keksi mulle jotain tekemistä. Vaikka onhan se äiti mulle hommaa jo keksinyt. Koneelle pääsy on vähän niin ja näin. Luultavasti käyn koneella vain sen verran että hoidan äidin juttuja pois alta ja... Niin. Mun pitäisi vielä peruuttaa yksi aika maanantaina, mutta arvatkaa onko mulla sitä puhelinnumeroa ja muistanko tyypin nimeä... Noh, eiköhän se jotenkin järjesty. Vihaan tätä lähtemistä jonnekin. Seiffi muutti toiselle foorumille ja vaihto on sujunut aika hiljaisissa merkeissä. Nyt jos koskaan on uusien pelaajien helppo tulla mukaan. Nyt on muutama ihan uusi juttu, vaikka pelillisesti sinäänsä kaikki on kuten ennenkin.