Virhemarginaali

Ensimmäinen sukellus pinnan alle pitkään aikaan. Se iski oikein kunnolla ja aiheutti aivan uudenlaisen ongelman. Vähäisten/huonojen yöunien vuoksi (ilmeisesti) kuulin kaiken kymmenkertaisena. Tai ainakin tuntui siltä. Se aiheutti sen, että viime viikko oli tuskallinen ja tuntui että suurimman osan ajasta taistelin unen kanssa. Halusin nukkua, mutta silloin kun olisin voinut tehdä sen rauhassa, en nukkunut. Väsynyt kyllä olin. Ja kun viimein nukahdin, heräsin ääniin jotka ennen eivät olleet häirinneet lainkaan. Muutenkin koko viikko meni päin mäntyä. Jotakin iloista kuitenkin tapahtui. Sain viimein kommunikaatioyhteyden auki luokkakaverin kanssa, joka on kiristänyt hermoja. Ja yllätyin siitä miten hienosti kaikki alun (molemminpuoleisesta) kiukuttelusta huolimatta sujui. Tuntui että ainakin itse ymmärrän nyt paremmin asioita. Se ei vielä takaa rauhaa, mutta on ainakin askel eteenpäin. Lopulta istuimme iltapalapöydässä ja ilmapiiri oli paljon mukavampi. Koulu itsessään ei ole alkanut ong

Yritin kauheasti opiskella lomalla. Kävelin keskimäärin 8000 askelta päivässä. Oli niin ihanaa palata kouluun, jossa saa ruokaa ja on sänky josta selkä ei tule kipeäksi. Ja oli tietty kiva nähdä kavereita kolmen viikon jälkeen. Yllätin itseni ja olen ehtinyt jo näin ekalla viikolla käydä pulkkamäessä, kuntosalilla ja hakemassa viimeinkin sen bussikortin. Asuntolaelämäkin on muuttunut hieman, koska pyrin pitämään kuitenkin pääpainon opiskelussa. Ja hei unirytmi on jälleen ehjä! Olen opiskellut opiskelua ja keksinyt miten asioita jää paremmin päähän, sekä löytänyt vaihtoehtoisia tapoja opiskella silloin kun opettajan opetustyyli ei sovi omaan oppimistapaan tai tuntuu liian epäselvältä. Ja nyt vielä kouluavustajakin keksi laittaa pystyyn askelhaasteen, johon ilmoittauduin mukaan. Oikeasti, niin hassua kuin se onkin, on kivaa osallistua juttuihin. Ehkä tää on se, mitä myös aiemmissa kouluissa oon tehnyt väärin, kun en ole lähtenyt mihinkään mukaan. Käyn ruokailuissakin enemmän seurustelun