Virhemarginaali

Kaikki oli ihan hyvin. Kunnes puolitoista tuntia sitten istuin katsomaan telkkarista komediaa. Silloin se alkoi. Taas. Vaikka olisi pitänyt arvata, nukuin kymmenen tuntia. Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa. Haluan ulos tästä kämpästä, mutten pysty. Yritän hengittää, hengittää, hengittää. En suutu. En itke. Olen ihan vitun rauhallinen. Ihan VITUN RAUHALLINEN. En ole. Haluan raapia tämän pois. Lyödä jotakuta. Ahdistaa ihan helvetisti olla minä. Ja sitten tyhmät ihmiset selittää asioista, joiusta ne ei tiedä mitään ja olen entistä kiukkuisempi ja suututtaa. Mikä vitun aikaraja siinä oli että koko päivä meni hyvin. Mutta sitten. Sitten naksahtaa jokin ja... lamaantuu. Tai ei, ei lamaannu. En tiedä miten selittää miltä tää tuntuu. Se vain tuntuu niin pahalta ettei tiedä mitä tekisi. Koska jotakin on pakko tehdä. En pysty. En pysty. En pysty. HALUAN ULOS! En pysty. Viekää tuo ämmä täältä pois. En jaksa kun se tulee tuohon istumaan ja on kuin mitään ei olisi meneillään. Joskus tuntuu ett

18.12 Nukkumaan klo: 20.30. 19.12 Herätys 4.11. Matka kohti Turkua alkaa vajaan tunnin päästä, mutta sitä ennen hoidan saamani haasteen pois, koska en tiedä miten ahkerasti jaksan kirjoitella. edit. Enpä ehtinyt kirjoittamaan loppuun, mutta uudelleen vielä tänään... Jospa nyt saisin tämän loppuun. 1.Kiitä haasteen antajaa ja linkitä bloggaaja jolta sen sait. 2. Vastaa annettuihin kysymyksiin. 3. Keksi 11 uutta kysymystä, jotka haluat antaa seuraavalle. 4. Valitse viisi blogia, joilla on alle 100 lukijaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa. Kiitokset Ninnulle! 1. Ammattisi ja sen hyvät ja huonot puolet? Mulla ei ole ammattia, vielä. 2. Tärkeetä parisuhteessa, jos semmoisessa on? Haha, olen viimeksi seurustellut joku viisi vuotta sitten, mutta jospa nyt silti... Parisuhteessa mä näen kaikkein tärkeimmäksi luottamuksen, tasa-arvoisuuden ja että erityisesti ne tulevaisuuden suunnitelmat/toiveet on vähän samoja. On huomattavasti helpompaa olla

Tajusin hetki sitten miten monelta saisin nyt pyytää anteeksi omaa käytöstäni. Viimeisen unirytmipäivityksen jälkeen olen mennyt nukkumaan viimeistään kymmeneltä ja nukkunut putkeen enintään viisi tuntia. Kerralla. Yhdet yöunet sisältävät sen 2-3 epämääräistä jaksoa heräämisineen. Ja unet ovat epämääräisiä ja sellaisia joista kukaan järkevä ei halua puhua kellekään. Ja kyllä, olen loukannut ihmisiä tahallani ja tuntenut järjettömän suurta halua sanoa mielipiteeni juuri niin kärkevästi kuin ne yleensä ajattelen. En ole sanonut. Tai ainakin olen yrittänyt viedä siltä terän. En siis ole riidoissa koko maailman kanssa, mutta pelottaa että joku sanoo vahingossa jotakin minkä takia itsehillintä pettää ja sanon kaiken mitä oikeasti ajattelen. Jos sanoisin... mulla ei olisi yhtäkään kaveria. Ja kun oikeasti yleensä kellekään ei kannata sanoa mitä todella miettii, koska sitä syntyy sotku ja mä en tykkää sellaisista. Välillä tuntuu siltä että voisin repiä tukan irti ja välillä on niin saatana

Hyvää joulua kaikille lukijoille! Viettäkää kiva joulu :)

Mulla ois haadte lähes valmis, mutten nyt kirjoita sitä loppuun. Oli hienoa kävellä jälleen lapsuusmaisemissa. Punainen kioski, josta ostettiin jäätelöä, talo jonka pihalla poimittiin viinimarjoja ja omenia. Se tunne että on palannut kotiin. Ja muistot kinkunhakumatkoista, jolloin lihakauppa oli koristeltu samalla tavalla ja... muistot paikoista joita ei enää ole. Mäkkäri, jossa oli maailman paras leikkipaikka, Hansan alakerta, entisen kodin naapuripihan kiipeilyteline... Eniten rakastan mun ja äidin öisiä ruokailuhetkiä kun tulen kotia myöhään. Jos vain sattuu olemaan jotain hyvää niin istutaan ja jutellaan kaikesta. Se on lähes parasta. En ole päättänyt vielä mikä on parasta. Mietin kävelleni kummitädin kanssa, että jos voittaisin lotossa, ostaisin pappan entisen talon. Koska jollakin tapaa se paikka tuo mieleen niin monta asiaa ja tapahtumaa, vaikka kyseinen tönöhän myytiin joskus hyvin hyvin kauan sitten, etten oikeastaan edes kunnolla muista. Mietin liikaa asioita. Eilinen ol

16.12 Nukkumaan 19.jotain. 17.12 (herätys 2.30, 3.10, 3.40jotain) Herätys 7.13. Nukkumaan 22.00. 18.12 (herätys 2.jotain) Herätys 4.04 Moi mä käyn ylikierroksilla. Olen koko yön nähnyt painajaisia siitä että myöhästyn tapaamisesta. Heräsin kerran varmistamaan että olenko myöhässä ja sitten alkoi seuraava uni. Mua ei oikeastaan edes väsytä. Ja olen ylpeä että vaikka tuntui vielä kymmenenkin aikaan ettei väsytä yhtään, sain pakotettua itseni nukkumaan. Se tuntuu aika hienolta. Vielä kun nukkuisi herätyskelloon asti. Tai edes hieman lähemmäs sitä. Tänään on pakko yrittää pakata, on tapaaminen Triangelissa ja sitten pitäisi tiskata viimeiset tiskit, viedä roskat (en jaksa siivota, siivoan ehkä sitten kun tulen takaisin) ja mennä ajoissa nukkumaan jotta herään puoli viideltä. Bussi lähtee puoli kuudelta. Huomisen jälkeen en jaksa rampata kauheesti koneella, joten roolipelijutut jää sivuseikaksi. Kirjoitan mikäli kirjoitan, mutta miniläppäri ei kauheasti houkuttele pelaamaan tai tek

15.12 Herätys 3.jotain. Nukkumaan 19.jotain 16.12 Herätys 5.00 Kävin Klaarassa juttelemassa. Tuntui jotenkin helpolta puhua alun jälkeen. Mun pitäisi miettiä mun omia arvojani, mutten ole varma mitä sana itsessään tarkoittaa, jotta osaisin pohtia sitä todella sillä tavalla kuin pitäisi. Jotenkin sana "arvot" on niin moniulotteinen ettei mun pää riitä ajattelemaan mitä kaikkea se tarkoittaa. Oltiin hautuumaalla käymässä JG:n ja pikku-Ihmeen kanssa ja meitä haastateltiin lehteen. Tuli jotenkin niin puskan takaa, mutta siis ihan aiheesta se haastattelu oli. Jestas kun ei yhtään ole huollettu hautojen välisiä reittejä. Tosi kiva kävellä pelkän jään päällä. Pelottaa ajatus että mein äiti menisi tollaseen paikkaan ja kaatuisi. Sitä tiedä miten sitä lentäisi ja löisi päänsä johonkin... Huomenna saan labratulokset ja keskiviikkona on aika Triangeliin. Torstaina suuntana Turku. Oli taas oikea perjantai 13. päivä kun tulee viesti että sulle on varattu aika keskiviikoksi. Jes. Ei

Kuinka moni lopulta ajattelee että omat vanhemmat elävät ikuisesti? Milloin alkaa ymmärtämään että tosiaan, äidit/isät on ihan yhtälailla kuolevaisia kuin muutkin ihmiset? Tietenkin sitä tietää että jonkun vanhemmat ovat kuolleet, mutta kun eihän sellaista nyt mulle tapahtuisi. Eihän? Mä sain mun hienon ahaa-elämykseni 18-vuotiaana. Silloin se tärähti tajuntaan rytinällä eikä suostunut katoamaan. Kuinka vaarallinen paikka maailma onkaan viisikymppiselle ja mitä kaikkea voikaan sattua ja nyt olen näin kaukana enkä pysty tarkastamaan onko kaikki kunnossa. Ja kotikin on niin vaarallinen paikka. Entä jos se kaatuu eikä pääse itse ylös? Tai entä jos se lyö päänsä? Entä jos se unohtaa kattilan hellalle eikä kukaan ole huomauttamassa siitä. Pääsin kriisini yli. Ajattelin että jos äiti on selvinnyt 30-vuotiaaksi, varmasti selviää nytkin. Kuulostiko liian helpolta? Kesän lopussa veli muutti omilleen ja sama mörkö palasi. Tässä sitä ollaan: "Se ei soittanut mulle ollenkaan ja nyt se

Alla oleva teksti kuvaa hienosti viimeistä vuotta. Puoltatoista vuotta. Lopulta jos miettii en ole saanut aikaan kirjoitettua yhtään proosaa pitkään aikaan. Blogi ja roolipelaaminen ovat jääneet ainoiksi saavutuksiksi (vaikkakin ehkä mainittavan arvoisiksi kuitenkin). Sanat piiloutuvat enkä uskalla uida sanamerta enää syvemmälle, sillä sinne voi hukkua. Enkä osaa kalastaa. Millainen on hyvä syötti sanoille? Matojako pitäisi käyttää? Tarttuvatko sanat syöttiin? Latasin ZenWriterin, avasin Coffitivityn ja aloin vain kirjoittaa maisemakuvausta. Ja jotenkin vain se lähti. Ei lapasesta, mutta ne sanat tulivat. Se ajatus tuli. Ja jollakin tavalla sitä vain alkoi elää. Tuntea. Kuudessa tunnissa vähän yli 3000 sanaa. Laadusta, kirjoitusvirheistä ja muusta en tiedä hittoakaan, mutta... Tuntui siltä että olen oma itseni. Olen juuri omassa elementissäni ja voin vain olla. Välillä vilkuilla kelloa, jutella Facessa L:n kanssa ja pääasiassa vain kirjoittaa ja pohtia faktoja, vähät välittää niis

9.12 Nukkumaan 11.jotain. Herätys 20.jotain. 10.12 Nukkumaan 03.jotain. Herätys 04.jotain. Selvisin hengissä terveyskeskuskäynnistä. Kävi hyvä tuuri ja sain lääkärin, joka sai aikaiseksi jotakin ja otti tosissaan mut. Ainakaan ei ole kyse mistään vakavasta, eikä nyt sen tutkimusrumban jälkeen pitäisikään olla. Verenpainekin oli hyvä, vaikka vähän epäilin. Lääkäri epäili kilpirauhasarvojen olevan päin helvettiä koska viidessä kuukaudessa olen lihonnut kaikesta huolimatta kahdeksan kiloa. Nyt olin aamulla labrassa. Piti olla 12 tuntia syömättä ja se teki todellakin tiukkaa ja odottaessa vuoroa oli kyllä niin räjähtänyt ja väsynyt olo, ettei ole tosikaan. Näytteitä ottaessa (ainakin se kuusi putkea verta) oli jo sellainen olo että eikö voisi nopeemmin että pääsen syömään. Puolikas suklaapatukka ja puoli pulloa limsaa korjasi ihan hyvin tilanteen. Nyt vedän kauraruispuuroa ja yritän selvitä tästä päivästä. Odottelen oikeastaan postia, koska se mun yksi lisäosa (tilasin toisenkin. Baan

8.12 Nukkumaan 12.jotain. Herätys 20.jotain. Olin viikonloppuna lapsenvahtina ja sain kuulla kivoja juttuja. Enkä nyt tiedä miten reagoida koko ihmiseen, johon nää jutut liittyy, etenkin kun toinen jättää kertomatta asioita, joita oikeasti on tehnyt. On hirveen ristiriitainen olo, koska mun arvojen mukaan toi on jotain niin lapsellista ja törkeetä, etten tiedä... Ahdistaa. Tänään on puoli yhdeksältä aika lääkärille. Mä en halua mennä sinne, mä en halua kertoa asioida ja... En tiedä pelkäänkö enemmän lausetta "Ei sulla mitään ole" kuin "Sulla on tämäjatämä". En tiedä kumpi on pahempi. En oo jaksanut siivota enkä pestä pyykkiä. Tiedän että pitäisi mutten vaan jaksa. Tänään olisi pakko käyä soskassa ja ahdistaa sinnekin meneminen, vaikka tiiän etten saa rahaa jos en nyt vie noita lisäselvityksiä. Muutenkin ollut heräämisestä asti kurja olo kun on huimannut ja ollut paha olo. Okei, ei enää, mutta hyi silti. Kamalat kahdeksan tuntia. Pitäisi kohta alkaa lai

5.12 Nukkumaan 3.jotain. Herätys 15.jotain. Oli kiva ilta N:n luona. Mutta nyt en saa nukuttua vaikka kuinka yritän. En tiedä mitä ihmettä teen. Antakaa mulle normaali unirytmi, se ei voi olla liikaa vaadittu. Eihän? edit. 6.12 Nukkumaan 5.jotain. Herätys 15.10. 7.12 Nukkumaan 07.jotain. Herätys 16.00

Miten vaikeaa onkaan antaa itselleen anteeksi. Ajatella että ehkä huomenna... Huomenna mitä? Ihme? Jotakin mistä saada ote? Ehkä. Kaikki on hyvin eikä siltikään ole. Ahdistaa maata tässä sängyssä ja tietää että vaikka miten valvoisi, huominen tulee silti. Vaikka miten sanelisi päänsä sisällä kaiken olevan hyvin... Mikään ei muutu. Sitä vain siirtää tuonnemmas, lokeroi ja luokittelee kaiken, koska nyt ei ole sopiva hetki ajatella. Täytyisi yrittää uudelleen ja uudelleen. Mutta entä kun kenenkään käsi ei enää todellisuudessa yllä, eivätkä omat jaksa kannatella? Entä kun se huono päivä lähestyy väistämättä ja itse haluaisi hukkua. Ja silti hengittää. Kyse on siitä ettei kukaan pysty auttamaan. Kellään ei ole valtaa siihen. Tuntuu, että vähiten mulla itselläni. Älä hengitä. Tai hengitä sittenkin. Mutta ehkei sitten kuitenkaan....

3.12 Nukkumaan 17.30. 4.12 Herätys 6.05 Eilinen meni lahjakkaasti Simsiä pelatessa, joulukortteja tehdässä ja JG:n kanssa. JG heitti mut kauppaan ja myöhemmin lähdettiin pesettämään sen autoa ja muuten vain ajelemaan ja ihmettelemään Vaasaa. Pikku-JG oli hellyyttävän pelottava suurine silmineen, joilla se mua tuijotti koko alkureissun. Eilen jo yritin selvittää asioita, mutten saanut oikeaa tyyppiä langan päähän. Tänään sitten onnistui ja olen kamalan ylpeä, sillä virastopuhelut on ahdistavia. Nyt ei ahdistanut eikä hirveesti pelottanutkaan. Ja asiatkin järjestyi ihan mukavasti. Tykkään. Joulukorttien kanssa huijasin ja ostin Lidlistä askartelupakkauksen. Kuvia myöhemmin. Yhdestä kuvaa ei saa, koska se lähti jo matkalle Turkuun. UoM korkattiin ja ensimmäinen peli on siis aloitettu. Jäseniä vielä odotellessa. Seuraavaksi hieman Simsiä, että sitten tykkään tosta Yliopistosta.

02.12 Nukkumaan 6.50. Herätys 15.jotain Äiti pyysi mua tekemään mun herkkulasagnea kun tulen Turkuun. Tuli hyvä mieli, osaan mä sentään hiukan ruokaa laittaa. Ostin Lidlistä pipon, kun vanhaa ei löydy mistään. En tajua minne se on hävinnyt. Olin myös kauhee ihminen ja lupauksestani huolimatta ostin Sims 3 Yliopiston. Mun ei pitänyt ostaa enää yhtäkään kolmosen lisäriä, mutta kun tahdoin tehdä jotain missä ei tarvitse ajatella. Selkä on järjettömän kipeä eikä kauppakassien kantaminen auttanut asiaa sitten yhtään. Uusi roolipeli on avattu. Olen niiin ylpeä siitä. Omalla tavallani. Kunhan vain muutkin ihmiset kiinnostuisi. UoMiin pääset tästä . Olin eilen lievästi sanottuna kireä ja kiukkuinen ja väsynyt ja nyt vain ketuttaa että päikkäreiden takia mun unirytmi heitti taas häränpyllyä lahjakkaasti. Ketuttaa. Menkat tasan kaksi viikkoa myöhässä. Vituttaa.

Kaikki jotka asuvat omillaan, tietävät sen ihanan viimeisen viikon, jolloin kaikki loppuu. Kaikki "käyttökelpoinen". Mutta kun katsoo jääkaappiin ja pakastimeen, voi huomata että on siellä ihan käytettävääkin tavaraa, jos vain keksii miten soveltaa. Tein ensimmäisen version loppukuun erikoisesta viime viikolla, mutta esittelen teille kuitenkin toisen version, jossa ainoa tekovika oli liian lyhyt aika uunissa (nälkä!). Älkää pelätkö, ohjeeseen olen laittanut ensimmäinen version ohjeet tältä osin. Loppukuun erikoinen à la christineH 1kg peruna-sipulisekoitusta n. 500g vihanneksia 6dl ruokakermaa (maustetusta tulee vielä parempaa) suolaa mustapippuria/pippurisekoitusta valkosipulijauhetta Sekoita perunat ja vihannekset keskenään. Lisää 6dl kermaa. Lisää mausteet ja sekoita vielä. Laita uuniin 200 asteeseen vähintään tunniksi, mieluiten anna olla vielä puolituntia tai tunti uunissa 100 asteessa. HUOM! Aika riippuu myös vihannesten koosta...