Virhemarginaali

Kuume on laskenut. Toinen silmä rähmii, mutta uskon sen johtuvan flunssasta. Korva sen sijaan on yöstä asti särkenyt. Mutta se on jo pieni vaiva kaikkeen aiempaan verrattuna. Tiistaina pääsin hoitajalle, joka lähetti mut lääkärille. Poskiontelotulehdus ja korvatulehdus. Antibiootit alkaa viimeinkin toimia, vaikka iltaisin on vielä tosi kivaa. Luulen että eilen vielä nousi lievä lämpö, mutta se on ihan okei. Pystyn sentään toimimaan. Ei tosin yhäkään huvita olla ihmisten kanssa, koska särkee ja haluan parantua. Näillä näkymin pääsen ryhmän tapaamiseen. Mennään tutustumaan VAKK:iin. Puhuin äidin kanssa yhtenä yönä (en edes muista minä yönä) Ouluun hakemisesta ja siitä mikä siinä pelottaa eniten. Äitikin myönsi että Vaasassa jotkut asiat toimii hyvin, mitä taas ei voi odottaa isossa kaupungissa. Vaikka iso kaupunki toki tarjoaa tiettyjä parempia mahdollisuuksia. Mutta luultavasti jään tänne ja yritän selvitä koulusta hengissä. Ja hakea VOASilta perheasuntoa. Ihaninta koko keskust

Olipa kerran ilkeä flunssa, jonka vuoksi joku ei päässyt muokkaamaan kuvia. Mutta älkää pelätkö, täällä ne viimein ovat. Jospa tästä nyt paranisi viimeinkin kun on antibioottikuuri ja suurimmat limat alkaa olla yskitty pihalle. Viikonloppu vielä otetaan rennosti ja ensi viikolla taas täydellä tärinällä kohti uusia seikkailuja (se ryhmä, joka mun piti aloittaa jo tällä viikolla muun muassa.). Synttärit oli kivat, vaikka kaikki ei mennyt ihan kuten suunnitelin. Onneksi oli Suuri ja Mahtava Shirre sekä E.T. joka tuhosi paljon tarjottavia. (Sori, oli pakko vääntää nuo kirjaimet. Ihan pakko!) Shirre tietenkin tutustui ympäristöönsä (eli oli turisti kameroineen kaikkineen) ja otti sen haltuunsa, nimittäen itsensä Vaasan kuninkaaksi. (Taiteellinen näkemys vapaudenpatsaasta ja tirpasta by Shirre) Perjantaina nukuin armotta pommiin, mutta onneksi sain lainata E.T.:n autoa ja Shirren voimakkaita käsivarsia. Käytiin ensin kahvilla ja siitä sitten tungettiin itsemme Cittariin ja Lidliin ja vielä p

Keskiviikosta asti vissiin ollut kuumeessa. Tosi mahtavaa. Pää on täynnä paskaa, korvissa on varmaan nestettä. Burana-Panadol-cocktail laskee kuumeen ja vie kivut pois hetkeksi. Heti kun vaikutus lakkaa niin futum, kaikki alkaa alusta. Eilen/tänään oli hypo. Ei yhtään mahtavaa kun on kipeä. Olin täynnä raivoa ja niin valmis soittamaan parille ihmiselle ja käskeä niitä painumaan vittuun. Aamulla alkais ryhmä ja minä meen saatanalliseen terveyskeskuksen, josta tuskin irtoaa muu kuin saikkulappu. Äiti yrittää muuttua rahaksi jotta pääsisin lääkärille ja... Röökit on loppu. Välillä tuntuu et ainoastaan polttamalla saan hengitettyä ees hetken kunnolla. Portaiden kävely ottaa ihan hiton koville ja yritän vältellä sitä mahdollisimman paljon. Puhuin yöllä yhden randomin kanssa ja kerroin Oulu-ideasta. Vaikka en tiedä lähdenkö kuitenkaan. Täällä saavutetut asiat joutuisi luultavasti aloittamaan alusta. Uudelleen kaikki paskat. Yksin. Ei sillä, olen mä täälläkin yksin. Puhuin Vahlbergin kanss

Viime aikoina olen keskittynyt vain omiin murheisiini. Tai tarkennettuna siihen mitä nyt kullakin lähipiirin henkilöllä sattuu olemaan menossa omien ongelmiani lisäksi. Kirjoittaessani päiväkirjaani (ihan sitä konkreettista versiota), tuli mieleen hassuja juttuja, joita on tapahtunut. Pääasiassa keskusteluja lapsen kanssa. Niin pieniä kuin isojakin asioita. Pohdin aiemmin (siinä konkreettisessa päiväkirjassa) suhdettani omaan äitiini, omaan lapsuuteni, suhdettani pikkuneitiin sekä omaa käsitystäni äitiydestä ja mitä asioita täytyy työstää ennen kuin olen valmis olemaan oikeasti äiti. Ja loppupäätelmistä sen enempää mainitsematta muistin tiistai-illan (1.9.) Istuimme pikkuneidin kanssa sohvalla ja katsoimme Leijonakuningasta, kun lapsi yhtäkkiä alkoi laulaa niiden ihanan tuttujen, nostalgisten laulujen mukana. Jossain sisällä olin lähes itkeä, sillä mietin miten ihmeellistä on istua siinä ja kuulla lapsen tekevän jotakin, jota on itse tehnyt ollessaan lapsi. Aivan kuten yhdessä lauletut

Pieni hypo päällä. Huomasin sen rakentaessani mukulalle leikkihellaa pahvilaatikosta. Se on yhä kesken, koska vuokranantaja ilmoitti tulostaan ja oli pakko tiskata se järjetön tiskivuori.Kulutin neljä tuntia erittäin intensiivisesti keskiviikkoyönä värittäen ja piirtäen juurikin kuvassa olevaa puolta pahvilaatikosta. Se oli aivan liian helppoa tavallisen tahmeuden sijaan. Värit  tulivat ja asettuivat itsestään. Piti vain tehdä jotakin. (Ja helvetti kun olin parempi kuin muut jotka eivät vain osaa! Katsokaa nyt!) Valvoin maanantain ja tiistain välisen yön. Oli niin paljon säpinää yöllä (itsestä riippumatonta) etten ottanut lääkkeitä. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kuitenkin otin lääkkeen, mutten vain nukkunut kun pää surrasi. Silloin kun olisin nukkunut, istuin katsomassa lapsen kanssa kolmatta kertaa Leijonakuningasta ja hoitamassa tietenkin iltatoimia. Onneksi pikkuneiti on maailman (noh, ehkei ihan koko maailman) helpoin lapsi. No, keskiviikkona nukuin aamusta iltapäivään, kun

Oma lapsuus vs. nykyhetki. Lapsi katsoo Leijonakuningasta ja laulaa leffan mukana "Tunnetko jo rakkauden" ja "Lions sleep tonight". Jotain niin täydellistä ja lähes itkettävää.