Virhemarginaali

Makaan lattialla. Äiti nukkuu enkä pysty menemään sinne. Rintaan painaa ja joku elää siellä. Väsyttää mutten osaa nukkua kovalla lattialla. Pitäisi pestä hampaat, ottaa muutama burana ja riisua vaatteet. Sitten yrittää mahtua äidin viereen. Tässä asunnossa ei ole paikkaa mulle. Yritän olla normaali. Mutten ole. Istuin bussipysäkeillä ja yritin itkeä, mutten itkenyt. Edes yhtä kyyneltä. Haluaisin nyt olla omassa kämpässä, omassa sängyssä ja käpertyä peiton alle. Eikä nousta sieltä enää ikinä. Osittain se kirja. Mikään blogi ei ole ollut niin selvä. Niin... Kuvaava. Sellainen, joka on kuin minä. Antaisin mitä tahansa, jos voisin nyt lähteä. Ilman että pahoittaisin kenenkään mielen. Mutten voi. Asiat on jo sovittu. On vain hymyiltävä ja vilkutettava. Mentävä. Yrittää ainakin. Tästä päivästä en tosin tiedä. En tiedä jaksanko. Haluaisin hengittää, mutten pysty. Tai pystyn,muttei tunnu siltä. Ei edes ulkona. Onneksi on uusi vuosi. Sen jälkeen olen vapaa lähtemään. Kuulostaa tosi karul

Enkä henkeä saa. Istun impparin bussipysäkillä. Enkä tiedä mitä hittoa teen täällä. En pystynyt vaan olemaan kotona. Enkä jaksaisi lähteä tästä minnekään.

Nukun, mutta raskaasti. Aamulla ei tunnu hyvältä. Ahdistus tulee iltaisin. Kaikki ilkeät sanat porautuvat ajatuksiin ja siinä sitä taas ollaan. Mietin olenko se jonka muut näkevät vai se, joka häpeää ja haluaisi olla toisenlainen. Täydellinen. Olen valehdellut persoonallisuuskyselyyn, vaikka tiedän miten tärkeää on olla rehellinen. Kun menen kotiin, vaihdan ne rehellisiksi vastauksiksi. Siitäkin huolimatta etten tahtoisi kenenkään tietävän. Suunnittelen asioita, vaikken tiedä toteutanko niitä oikeasti. Ensi kesä. Suunnittelu pitää järkevänä. Tuntuu ettei ole tyhjää. Tuntui isolta että pikkuihminen on kaivannut. Niin nimittäin minäkin, niin hassulta kuin se tuntuukin. Odotan keskiviikkoa ja haluaisin olla humalassa. Itkeä vieraspedissä koska humalassa pystyn siihen. Yksin. Sanoa asioita suoremmin, vaikkei kuitenkaan. Olla iloinen siitä että kaikki on niin kuin on. En tiedä. Luen Keinulautaa ja kirjoitan asioita joita tulee mieleen. Tajuan että minullakin olisi tarina, jonka voisi

Lumi on saapunut myös Varsinais-Suomeen ja arvatkaa kuka on nauttinut täysin rinnoin!? Huomenna odotellaan valkopartaa ja nautitaan saunasta, jonka taloyhtiö tarjoaa. Eikä sovi unohtaa kuusen alustan tutkimista. Jännittää osuivatko lahjaostokset edes lähelle toivottua tulosta. Nyt on minun vuoroni toivottaa kaikille lukijoilleni niin Virhemarginaalissa kuin TADAAssa oikein mukavaa, ihanaa ja hauskaa joulua (tai anti-joulua). TADAA palaa kuvioihin taas ensi vuonna, joten huikeaa ja muutosten tuulista vuotta 2015 teille kaikille, jotka eksytte lukemaan tätä. Krista

Grr. Eilinen. Olin L:n luona. Tulin kotiin aamukolmen jälkeen. Äiti tarjosi kirsikkakakkua. Kieltäydyin ja sanoin että söin L:n luona niin paljon suklaata ja pipareita ettei tee mieli. "Sopiiks tää muka sun uuteen ruokajuttuun?" Vastasin, että olen syönyt normaalia ruokaa. Ja lisäksi, nyt on joulu. Olin kylässä. "Vai niin." Menin sänkyyn. Eikä tuntunut enää yhtään siltä että oli ollut kivaa. Pari tuntia sitten kävin kaupassa, ostin litran paketin Rocky Roadia ja söin sen. Eikä se auttanut. Eikä ole enempää rahaa. Miksi kun mä yritän suhtautua normaalisti syömiseen enkä kerrankaan tunne huonoa omatuntoa siitä, niin jonkun täytyy aukoa päätä ja tehdä siitä iso juttu. Eikö muka ollut hyvä, että sanoin etten tahdo, koska ei ole nälkä? Olisiko silti pitänyt syödä? Olisiko silloin oltu hiljaa? En tiedä. Viikko ja mulla on ollut paha mieli monta kertaa. Eikä edes veljen takia.

Syöminen on perseestä. Olen kävellyt päivittäin vähintään seitsemän kilsaa. Ja syönyt sitäkin vähemmän. Paskinta on se, että olen toisaalta ihan helvetin ylpeä siitä. Eilinen ruoka oli 2 viipaletta leipää, kahvia, suklaata, pari piparia, joulutorttu ja 1 ja 1/4 uunimakkaraa. Kävin veljen kanssa keskustelua joka ei tuottanut tulosta. Ihan sama. Jos ihminen on niin kylmä niin siitä vaan... Mutta kyllä se toisaalta osoitti myös jotain kiinnostusta ja... En tiedä. Päätä särkee kolmatta päivää. Lohdullista on että nukun hyvin. Jopa vaikka nukun äidin vieressä. Väsyttää vaan tänään ihan julmetusti ja jalkaan sattuu. Vasen jälleen.

Turussa. Ihan perseestä. Ei oo mitään tekemistä ja paska Kristian vei sängyn ka täytyy nukkua äitin kanssa. Vittu, ehkä lähen sittenkin aikasemmin takaisin. Täällä oo mitään.

Eilen meni lujaa, tänään taas ei. Lääkärillä puhuin liikaa, sanoin asioita joita ei ollut tarkoitus mainita ja huomasin yhtäkkiä puhuvani peruskoulusta ja asioista, joista kukaan ei ennen ole ollut kiinnostunut. En ollut ymmärtänyt miten laaja-alainen juttu tämä on. Eniten hämmensi se, että jokainen pieni yksityiskohtakin tuntui olevan tärkeä. Yleensä ketään ei kiinnosta. Sain kotiin persoonallisuuskyselyn, sen ärsyttävän masennustestin ja mielialakyselyn. Persoonallisuuskyselyn kysymykset saivat niin nauramaan kuin pohtimaankin kysymysten merkitystä. Hauskinta on, että osa kysymyksistä sopii vain tiettyyn vaiheeseen minuutta. Tuntuu että on olemassa monta erilaista minää. Etten todellakaan voi määritellä itseäni yhden raamin sisään. Kaaos. Sain uuden ajan tammikuulle. Tavallaan olen innoissani, mutta toisaalta tuntuu epämukavalta ajatella että täytyisi käydä kaikki läpi. Lääkärikin kysyi milloin nämä oireet ovat alkaneet, enkä osannut sanoa. Yritä nyt kysyä ihmiseltä joka on jo niin k

Se- Selittäminen psyk. polilla - Sosiaalisuus - Aivot rullaati rullaa - Ei jaksaisi keskittyä - Väsyttää fyysisesti - Nukuin alle 4 tuntia. - Levottomuus - Ei ole nälkä. - Pakkasin uudelleen, kaksi kertaa. - Seuraavaksi roskien keruuta. - Sain reseptin Ketipinoriin. - Tein tosi jänniä testejä. - Eksyttiin vain kerran M:n kanssa Hutskilla. Huomenna lähtö Turkuun. Iskä tulee vastaan. Jeejee. EDIT. 20.04 Ei väsytä. Kokeilen Mindfullnessia. Se ehkä auttaa. 13.12. klo: 4.36 Heräsin. Väsyttää muttei kuitenkaan. Ihan ok olo. Vähän levoton. Söin. Vaikkei tavallaan tee mieli. Pakko alkaa siivota. Juna lähtee 16.25 tai jotain.

Niksu tuli kylään. Syötiin ja höpöteltiin. Nukahdin. Vain herätäkseni varttia yli kaksitoista. Ottaa päähän ihan järjettömästi. En edes herännyt mihinkään ääneen tai uneen. Heräsin, yritin kääntää kylkeä. Puoli tuntia sängyssä ja totesin että ihan helvetin sama. Hitto. Miksi en osaa nukkua...

Ensivaikutelma (tai kuvitelma) terveellisestä ruoasta • Helvetin kallista. • Tulee paljon tiskiä. • Ruoat on vaikeita ja vaatii miljoona ainesosaa. • On sairaan hyvää. • Hyi joku rasva, se ei missään nimessä kuulu terveellisyyteen. • Ei mitään karkkia/jätskiä/sipsiä/ylipäätänsä makeaa. • Kaloreiden laskemista verta itkien. • Ei se nälkä salaatteja syömällä lähde. Pari viimeistä päivää on mennyt aika heikoilla. Ongelma ei ole ollut syöminen vaan se etten ole saanut täyteen edes tuhatta kaloria ruokaa. Kyllähän se lauantaina hyppäsi kun vedin itsenäisyyspäivän kunniaksi sen vannomani Ben & Jerry's tötsän (ja vielä hyvällä omalla tunnolla... melkein ainakin), mutta muuten... Olen sentään saanut jotakin aikaiseksi. En luonnollisesti sitä mitä pitäisi, mutta jotakin hyvää edes. Ja kyllä, olen muokannut kuvia niin paljon että tahdon hakata Gimpin ulos tästä koneesta. Sitten asiaan. Helvetin kallista Kyllä, olen yhäkin sitä mieltä että tämä maksaa liikaa. Vaikka pakastevihannekset on

Ihmismieli on hankala. Se hakkaa vastaan minkä vain pystyy. Vanhojen tapojen muuttaminen on vaikeaa, mutta uskon itsepäisesti siihen että se on siitä huolimatta mahdollista. Viimeiset 11 päivää ovat olleet hämmentäviä, mutta myös toisaalta antoisia. Niin kai elämäntapamuutosten kourissa kuuluukin tuntua. Olen hämmästynyt siitä, että olen jo useamman vuoden syönyt aivan liian vähän rasvaa. Ja yhäkin tärkeän rasvan kerääminen ruokavalioon tuntuu järjettömän vaikealta. Luonnollisesti puutteita on muitakin, mutta rasva yllätti. Lensi päin näköä. Käytän sanaa elämäntapamuutos. En suostu käyttämään sanaa "laihduttaminen" tai "dieetti". Elämäntapamuutos kuvaa paljon selvemmin sitä, mistä on kyse. Tasapainosta. Kultaisesta keskitiestä. Torstaina söin loput Dumle Dark- pussista. Eihän siinä ollut edes puolta. Koin huonoa omatuntoa. Ja sätin itseäni siitä että tunsin niin. Tämä ei ole dieetti. Ei ole epäonnistumista. On vain... tämä päivä. On normaalia syödä joskus vähän enem

Menee ihan hyvin. Aamulla olin kiukkuinen ja vittuuntunut ihan kaikkeen, koska unirytmi sukkaa. Koska oli pakko imuroida ja silti paskaaa löytyi lattialta. Koska J linkkasi paskan artikkelin. Koska ihmiset ylianalysoi. Sitten nukuin väärään aikaan, tein ruokaa ja lähdin N:n luokse leikkimään pikkuneidin kanssa ja juomaan kahvia. Ei ihme ettei nukuta.  Kokeilen Kiloklubia V:n suosituksesta (kauan kauan sitten vinkkasi). Huomaan eron. Mutta se vitun artikkeli aamulla sai suuttumaan. Ai muka ei ole terveellinen ruoka kallista. Viikon ruoat maksoivat melkein 50e. Normaalisti tuolla summalla ostan kuukauden säilykkeet/pastat/kermat/tomaattipyreet. Eikä mene edes noin paljoa.  Sitten typerä artikkelin kirjoittaja sanoo:  "Todellisuudessa esimerkiksi juurekset ja monet hedelmätkin ovat huomattavasti edullisempia kuin lihottavat einekset ja sipsit." Valitettavasti fakta on se, että hedelmät ja kasvikset kestävät lyhyemmän aikaa. Niitä tarvitaan enemmän. Sipsipussi riit