Virhemarginaali

Tietokone hajosi. Oli viimeinen ryhmäpäivä. Kasailen palikkatornia uudelleen kasaan. Luen Stephen Kingin 22.11.63 -kirjaa. Lainasin sen torstaina ja vanha lukuvauhti tuntuu ihanalta. Enää vajaa kolmesataa sivua jäljellä. Äiti tulee sunnuntaina. Huomenna. Kämppä on hävityksen kauhistus (sillä lievällä mittapuulla, onneksi) ja tänään pitäisi saada aikaiseksi. Siivous, pyykinpesu, tiskaus, kaupassa käynti ruoanlaitto. Kaikki valmiiksi. Vähän kyllä ahdistaa että täytyy jaksaa koko viikko. Toivon että näen JG:n ensi viikolla. Ja valmistelen päässäni matkaa Ouluun. Ajatustasolla näin ensin. Kännykällä kirjoittaminen on ikävää. Palaan kirjan pariin.

Kunpa voisin palata ajassa taaksepäin. Tai ei. Kunpa en olisi edes syntynyt.

"Sun pitäisi mennä lääkäriin." "Ääh. Ei ne mitään tekisi. Menen sitten kun en voi enää olla ja lääkäri kertoo vakavana että sulla on syöpä, sori." "Mitä hittoa?" "En mä ole väittänytkään että haluaisin elää kolmekymppiseksi." Kun hymyilee, kukaan ei näe miten tosissasi olet. Miten uskomattoman salakavalasti latelet totuuden kaikkien nähtäväksi. Hienointa on se, että kaikki nauravat. Sanovat että oletpa hauska. Ja oikeasti tahtoisi itkeä. Ostin röökiä. Oli niin hirveä olo. Palasin vanhaan merkkiin. Se maistui siltä miltä pitääkin. Jos saisin valuta, palaisin taaksepäin ja korjaisin asiat. Karsisin ihmisiä, jotka aiheuttivat pahan mielen monta kertaa. Jotka tekevät sitä nytkin. Tahattomasti. Tahallaan. Kaikki on niin monimutkaista. En löydä enää puhuttavaa kaikkien kanssa. Sillä lopulta, kuka ymmärtää miten yhdessä yössä tuuli kääntyy. Jäljelle jää vain pettymys. Rippeet siitä mitä oli. Ehkä totuus silti on se, etten riitä. En täytä saappaita, joid

"Me mietittiin et onko neitsyet nättejä." "Ai." "Joo. Ja sit mietittiin et ketä tunnetaan. Sejase, nääh. Sejase, nääh. Ja sit se sano et no Krista, mut ei sekään oo." *tekonaurua* "No ei kaikki voi olla. Mä oon jo hyväksynyt sen etten oo nätti." *** "Me mietittiin et miten Toni saa aina niin hyvännäkösiä tyttöystäviä. Tai siis... Sejase ja Sejase oli niin nättejä. Ja Sejase on nätti. No olit säkin sen kanssa, mut siis noi on ollu hyvännäkösii."

Istun pihalla, imen tikkaria ja teen hengitysharjoituksia. Yritän huijata aivojani ja saada ne uskomaan että oranssin tikkarin sijaan kädessäni on tupakka. Onko tämä todella kaiken vaivan arvoista? Entä jos kuitenkin haen aamulla askin? Mutta on hyvä hengittää, eikö olekin? Kolme päivää on maaginen raja. Niin kauan tupakoimattomuus on nimittäin helppoa. Neljäs päivä sen sijaan on tuskallinen ja piinaava. Tullessani kaupasta jouduin pysähtymään sillä tärisin, suussa maistui ah-niin-ihana-savu ja alkoi heikottaa. Kaivoin BonBonin repusta, imin, karistin, hengitin. Hitot. Ei se ole rööki. Mutta pääsin kotiin. Viisi vuorokautta ilman. Enkä pysty nukkumaan. Suussa maistuu yhä se saatanan savu. Ehkä sitten olen vain huono kun en meinaa kestää tätä. Tai sitten M oli oikeassa ja on hiton huono hetki yrittää lopettaa, koska stressi ei tee hyvää. Muutaman tunnin päästä pitäisi nousta, mennä kauppaan ja sitten suunnata kaupunkiin. Minähän muuten jätän sen toimeentulotukihakemuksen vaikka väkisin.

"Psykoedukatiivinen ryhmä." Niin anteeksi mikä? Pääsin mukaan nk. valmennusryhmään, jossa tutustutaan sairauteen sekä saadaan vähän sitä vertaistukea. Pelotti ihan hirveästi ekalla kerralla, mutta sen jälkeen se helpotti ja odotin paikalle menoa. Kunnes tuli eilen. Ja tänään. Ja oikeastaan tämä viikko.  Vertaistuen avulla on oppinut ihan huikean määrän asioita. Jouduin myöntämään että "hypomaniajaksoni" ovatkin olleet pahempia kuin kuvittelin. Erityisesti viimeisin kuukausi. Kunnes tuli eilinen enkä jaksanut nousta sängystä.  Olen mokannut jo kaksi tapaamista. Biporyhmän ja työtoimintaryhmän. Huomenna olisi soska ja aktivointisuunnitelman päivitys ja en pysty edes kertomaan miten vähän nyt kiinnostaa tulevaisuuden miettiminen. Haluaisin vain hautautua sänkyyn. Tulin koneellekin tasan hoitamaan raha-asioita. Kohta sammutan tämän rakkineen ja menen takaisin sänkyyn kuolemaan.  Vitun ummetus. Vitun vatsakivut. Vitun rahattomuus. Vitun tyhmät ihmiset. Vitun itsekkäät pa